"Milloinka oli sitten toisin?" vastasi Magua. "Hän sanoo kansaani 'rakastetuimmakseen'."
Delavari kumarsi totisena kuin myöntääkseen todeksi asian, minkä tiesi valheeksi, ja jatkoi:
"Teidän nuorten miestenne kirveet ovat olleet hyvin punaiset."
"Niin ovat, mutta nyt ne ovat kiiltävät ja tylsät, sillä Englannin miehet ovat kuolleet ja delavarit ovat naapureitamme."
Toinen kiitti rauhallisesti kohteliaisuudesta käden liikkeellä ja pysyi vaiti. Sitten kysyi Magua, ikäänkuin verilöylyn viittauksesta johtuneena muistamaan asiaa:
"Tuottaako vankini veljilleni paljon vaivaa?"
"Hän on tervetullut."
"Polku huronien ja delavarien välillä on lyhyt ja avonainen; lähetettäköön hänet naisteni luo, jos hän tuottaa vaivaa veljelleni."
"Hän on tervetullut", vastasi jälkimmäisen kansan päällikkö yhä painokkaammin.
Pettynyt Magua oli vaiti muutamia minuutteja, vaikka hän näennäisesti ei vähääkään välittänyt siitä jyrkästä epuusta, jonka hän sai heti ensi yritykseensä hankkia Cora jälleen valtaansa.