"Hän ei puhunut valhetta. Englannin miehet ovat lähettäneet metsiin tiedustelijansa. Ne ovat olleet majoissani, mutta he eivät tavanneet siellä ketään, joka olisi sanonut heille: tervetuloa! Silloin he pakenivat delavarien luo — koska, niin he sanovat, delavarit ovat ystäviämme; heidän mielensä on kääntynyt heidän kanadalaisesta isästään!"
Tämä viittaus oli naseva isku ja se olisi kehittyneemmissä yhteiskunnallisissa oloissa hankkinut Magualle taitavan valtiomiehen maineen. Heimon äskeinen luopuminen oli herättänyt, kuten he itsekin hyvin tiesivät, paljon pahaa verta heidän liittolaisissaan ranskalaisissa, ja heidät pakotettiin nyt käsittämään, että heidän vastaisia tekojansa tultaisiin pitämään tarkasti ja epäluuloisesti silmällä. Ei tarvittu kovinkaan syvää syiden ja seurausten tajuntaa nähdäkseen, että sellainen asian tila saattoi käydä sangen turmiolliseksi heidän tuleville yrityksilleen. Heidän kaukaiset kylänsä, metsästysmaansa ja sadat vaimonsa ja lapsensa, jopa merkittävä osa heidän sotavoimaansakin olivat nykyään ranskalaisella alueella. Tämä säikähdyttävä huomautus herätti siis, kuten Magua oli tarkoittanutkin, ilmeistä vastustusta, jopa pelkoakin.
"Katsokoon isäni kasvoihini", sanoi Kova Sydän; "hän ei ole mitään muutosta huomaava. On kyllä totta, etteivät nuoret mieheni lähteneet sotapolulle; sillä he näkivät unia, jotka kielsivät heitä sitä tekemästä. Mutta he rakastavat ja kunnioittavat suurta valkoista päällikköä."
"Onko hän sitä uskova, kun hän kuulee suurinta vihollistaan ruokittavan lastensa leirissä? Kun hänelle kerrotaan verisen Englannin miehen polttavan piippua heidän tulensa ääressä ja sen kalpeanaaman, joka on niin monta hänen ystävistään surmannut, tulevan ja menevän vapaasti delavarien keskellä? Menkää! Suuri kanadalainen isäni ei ole houkkio!"
"Missä on se Englannin mies, jota delavarit pelkäävät?" kysyi toinen; "kuka on tappanut nuoria miehiäni? Kuka on suuren isäni kuolemanvihollinen?"
"Pitkä Pyssy."
Delavarisoturit säpsähtivät tämän tunnetun nimen kuullessaan, ilmaisten hämmästyksellään vasta nyt saaneensa tietää, että Ranskan intianiliittolaisten keskuudessa niin kuuluisa mies oli heidän vallassaan."
"Mitä veljeni tarkoittaa?" kysyi Kova Sydän äänellä, jonka kummasteleva sävy poikkesi tuntuvasti hänen rotunsa tavallisesta välinpitämättömyydestä.
"Huroni ei valehtele koskaan!" vastasi Magua kylmästi ja nojasi päätään majan seinään, vetäen kevyttä nuttuaan tummanruskealle rinnalleen. "Laskekoot delavarit vankinsa; he löytävät miehen, jonka nahka ei ole punainen eikä kalpea."
Seurasi pitkä ja mietteliäs hiljaisuus. Päällikkö neuvotteli syrjässä tovereineen, ja lähettejä toimitettiin kutsumaan paikalle eräitä muita heimon arvokkaimpia miehiä.