"Pässinpää! — kuka minä?"
"Ranskan mies."
"Tunnutpa pikemminkin olevan Ranskan vihollinen. Seisahdu! Etkö?
Ampukaa, toverit!"
Käskyä toteltiin viipymättä, ja usvaan räiskähti viisikymmentä väkipyssyn laukausta. Onneksi oli tähtäys huono, ja kuulat leikkasivat ilmaa hieman toiselta suunnalta kuin mihin pakolaiset olivat kiirehtineet, vaikka kuitenkin niin läheltä, että Davidin ja tyttöjen tottumattomat korvat luulivat niiden viuhahtaneen vain muutaman tuuman päässä heidän ohimoistaan. Huuto kuului uudelleen, ja käsky ei ainoastaan ampua jälleen, vaan myös lähteä takaa-ajoon, oli liiankin selvästi erotettavissa. Heywardin lyhyesti selitettyä heille huudettujen ranskalaisten sanain tarkoituksen, pysähtyi Haukansilmä ja puhui kerkeän päättävästi ja lujasti:
"Laukaiskaamme pyssymme, niin viholliset luulevat tässä olevan kysymyksessä hyökkäyksen linnasta ja he väistyvät tai odottavat lisäväkeä." Tuuma oli hyvä, mutta ei tuottanut toivottua tulosta. Heti kun ranskalaiset kuulivat pamaukset, tuntui koko tasanko vilisevän miehiä ja pyssyt räiskähtelivät pitkin sen pituutta järven rannalta kaukaisimpaan metsänreunaan.
"Nyt me vedämme niskaamme koko heidän sotajoukkonsa ja saamme aikaan yleisen rynnäkön", sanoi Duncan; "käykää edellä, ystäväni, oman henkenne ja meidän kaikkien hengen nimessä."
Tiedustelija näytti halukkaalta noudattamaan kehoitusta, mutta hetken hälinässä ja aseman muututtua oli hän eksynyt oikealta suunnalta. Turhaan hän käänsi kumpaakin poskeaan heikkoon tuuleen: ne tuntuivat molemmat yhtä kylmiltä. Tässä pulassa löysi Unkas kuitenkin kanuunankuulan vaon, missä se oli uurtanut maata muutamain läheisten muurahaiskekojen kohdalta.
"Päästäkää minut edelle!" sanoi Haukansilmä, kumartuen vilkaisemaan suuntaa ja sitten lähtien heti eteenpäin.
Huutoja, kirouksia, huhuiluja, pyssynpamauksia kajahteli jälleen tuhkatiheään ja ilmeisesti heidän joka puoleltaan. Yht'äkkiä valaisi valtava leimaus maiseman, sumu vyörähteli ylöspäin paksuin kiertein, useat kanuunat purskauttivat sisältönsä poikki tasangon ja niiden jylinä ponnahti raskaasti takaisin vuoren kumisevan kaiun vahvistamana.
"Se tuli linnoituksesta!" huudahti Haukansilmä, käännähtäen ympäri, "ja me pelästyneet hupsut syöksyimme päätä pahkaa metsään makvain puukkojen saapuville."