"Ne herrat", jatkoi Montcalm, käyttäen hyväkseen etua, jonka hän älysi saavuttaneensa, "ovat mitä peloittavimpia, kun he ovat pettyneet toiveissaan, ja teille lienee tarpeetonta kertoa, kuinka vaikeata on hillitä heidän raivoansa. No niin, hyvä herra, ehkä nyt rupeamme puhumaan ehdoista?"
"Minä pelkään Teidän Ylhäisyytenne joutuneen harhaan arvostellessaan
William Henrikin lujuutta ja sen vartijaväen voimaa!"
"Minä en ole asettunut Quebecin, vaan multalinnoituksen edustalle, jota puolustaa kaksituhattakolmesataa urhoollista miestä", kuului lyhyt ja suora vastaus.
"Vallimme ovat kyllä mullasta kyhätyt, eivätkä ne tosiaankaan lepää Cape Diamondin kallioperustalla, mutta ne seisovat sentään rannalla, joka osoittautui niin tuhoisaksi Dieskaulle ja hänen joukolleen. Ja muutaman tunnin matkan päässä täältä on mahtava sotavoima, jonka me myöskin otamme lukuun puolustuskuntoisuuttamme arvioidessamme."
"Kaikkiaan vain kuusi- tai kahdeksantuhatta miestä", vastasi Montcalm näennäisesti hyvin välinpitämättömänä, "jotka heidän päällikkönsä viisaan harkinnan mukaan ovat paremmassa turvassa varustuksissaan kuin avoimella kentällä."
Nyt oli Heywardin vuoro puraista harmistuneena huultansa vastustajan niin kylmästi viitatessa sotavoimaan, jonka suuruuden nuori mies tiesi toisen arvostelleen liian korkeaksi. Molemmat miettivät äänettöminä hetkisen aikaa, kunnes Montcalm jatkoi keskustelua tavalla, joka osoitti hänen luulevan vieraansa käynnin tarkoittaneen yksinomaan antautumissopimuksen ehtojen määräämistä. Toiselta puolen yritteli Heyward kaikenlaisia keinoja houkutellakseen ranskalaisen kenraalin ilmaisemaan, mitä hän oli saanut tietoonsa kaapatusta kirjeestä. Kumpaisenkaan temput eivät onnistuneet, ja pitkän ja hyödyttömän kohtauksen jälkeen sanoi Duncan hyvästit saatuaan hyvän vaikutuksen vihollispäällikön kohteliaisuudesta ja älykkyydestä, mutta jäätyään yhtä tietämättömäksi kuin tullessaankin siitä, mistä hän oli lähtenyt ottamaan selkoa. Montcalm saattoi häntä teltan ovelle, uudistaen pyynnön, että linnoituksen komentaja suostuisi aivan ensi tilassa kohtaukseen avonaisella paikalla molempain sotajoukkojen välillä.
Sitten he erosivat, ja Duncan palasi ranskalaisten etuvarustukselle samalla tavalla saatettuna kuin ennenkin, sekä kiiruhti sieltä viipymättä linnaan oman komentajansa puheille.
XVI luku.
Edgar. Taiston eellä avatkaa tää kirje.
Kuningas Lear.