Pitkän aikaa Rod seisoi rannalla putouksen veden pärskyessä hänen kasvoilleen. Tällä kertaa ei mielipuolen sukellus suvantoon täyttänyt häntä samalla jäätävällä kauhulla kuin edellisellä kerralla. Vanhuksella oli varmasti piilopaikka jossakin tuolla suvannon liepeillä! Hän katseli tarkkaan ohutta vesiverhoa, joka kosken niskalta putosi alas suvantoon. Se oli kolmisen metriä leveä ja peitti ohuudestaan huolimatta takana olevan mustan kallioseinän näkymättömiin.
Mitä tuon vesiharson takana oikeastaan oli? Saattoiko olla mahdollista, että John Ball oli löytänyt itselleen turvapaikan tuon putoavan veden ja kallioseinän välistä?
Rod palasi verkalleen leiriin vakuuttuneena siitä, että hänen viimeinkin oli onnistunut löytää jonkinlainen ratkaisu tuohon salaperäiseen ongelmaan. John Ball piileskeli tuon vesiputouksen takana!
Yhä vielä kaikui hänen korvissaan vanhuksen omituinen äännähtely, ja hän oli varma siitä että mielipuoli oli toistellut omaa nimeään. Viimeinenkin epäilys oli hälvennyt hänen mielestään. Mielipuoli metsäläinen oli John Ball! Rod katseli kalaa — miesparan liikuttavaa rauhanlahjaa — ja kääntyi sitten vielä kerran silmäilemään suvannon mustaa pintaa.
Rod huuteli vieläkin John Ballin nimeä, yhä kovempaa ja kovempaa, kunnes hänen äänensä kantautui kauas rotkon perukoille. Mutta vastausta ei kuulunut. Sitten hän jälleen kääntyi katsomaan kalaa. John Ball toivoi siis ystävyyttä rotkonsa uusien asukkaiden taholta, ja oli siinä mielessä tuonut lahjaksi kalan!
Tulen valossa Rod näki, että se oli omituisen muotoinen tumma kala — sen pienet suomut olivat miltei mustat. Se oli ison raudun kokoinen, mutta rautu se ei ollut. Sen pää oli iso kuin imukalalla, mutta imukalakaan se ei ollut. Hän tarkasteli päätä lähempää ja hätkähti huomatessaan, että kalalla ei ollut silmiä!
Silloin totuus valkeni hänelle — ratkaisu kysymykseen, mitä piili putouksen takana. Sillä hänen kädessään oleva sokea kala oli peräisin toisesta maailmasta, maan mustiin uumeniin kätkeytyvästä maailmasta! Hänellä oli kädessään todistus siitä, että putouksen takana sijaitsi suuri luola, maanalainen onkalo.
Tuosta onkalosta mielipuoli John Ball oli löytänyt itselleen kodin ja sieltä hän pyydysti ruokansa.
17.