Hän vaikeni, katsoi Vabiin ja jatkoi sitten:
— Tahdommeko, että John Ball pelastuu, vai haluammeko hänen kuolevan?
— Jos uskoisin hänen jäävän eloon, hinaisin kanoottia vaikka tuhat mailia pelastaakseni hänet, Vabi sanoi vilpittömästi.
Jos toverusten mielessä olisi vielä ollutkin hivenen epäröintiä, niin John Ball ratkaisi itse kysymyksen vielä samana iltapäivänä. Hän heräsi silloin pitkästä horroksesta. Hänen silmissään oli uudenlainen ilme, ja kun Rod kumartui hänen ylitseen, hän kuiskasi hiljaa mutta hyvin selvästi:
— Dolores… Dolores… Missä on Dolores?
— Kuka on Dolores, John Ball? Rod kuiskasi sydän kiihkeästi takoen.
Kuka on Dolores?
Ball koukisti luuksi ja nahaksi laihtuneen käsivartensa, painoi kädellä otsaansa ja nyyhkytti valittaen. Sitten hän hetken päästä toisti itsekseen:
— Dolores… Dolores… Kuka on Dolores?
Vabi ja Mukoki olivat kuulleet vanhuksen sanat ja tulivat lähemmäksi. Mutta John Ball ei puhunut enempää. Hän nielaisi muutaman lusikallisen lientä ja vaipui jälleen horrokseen.
— Kuka ihmeessä on tuo Dolores? Vabi toisti. Onkohan siellä luolassa vielä joku toinenkin, vai mitä arvelet?