Jälleen Rod vihelsi ja nauroi ääneen juostessaan yhä kauemmaksi metsän suojaan, ja taas Minnetaki vastasi etsien viheltäjää puiden lomasta. Poika näki hämmästyneen uteliaan välkkeen tytön silmissä, ja huudahtaen Minnetakin nimen hän tuli esiin piilostaan. Iloisesti nauraen Minnetaki juoksi häntä vastaan kädet ojennettuina.
18.
JOHN BALLIN TARINA
Vielä samana päivänä lähti kaksi isoa kanoottia noutamaan Vabia ja
John Ballia. Mukoki oli mukana, mutta Rod jäi kauppa-asemalle.
Koko päivänä hän ei saanut hetkenkään rauhaa, niin häntä ahdisteltiin kysymyksillä. Ja eipä juuri olisi voinut kuulla jännittävämpää tarinaa kuin se, mikä Rodilla oli kerrottavana. Vielä paremmin kuin sanat kertoi Rodin ulkonäkö niistä kokemuksista, joita kolmikolla oli ollut. Rasitukset ja unen puute olivat laihduttaneet häntä, ja hänen kasvonsa ja kätensä olivat arpiset ja karheat kuin vanhan eränkävijän ainakin. Vasta myöhään illalla hän pääsi lepäämään, ja hän heräsi syvästä unestaan vasta päivän ollessa puolivälissä.
Kanootit olivat hänen nukkuessaan palanneet, ja John Ball oli aseman lääkärin huostassa. Päivällisellä Rod ja Vabi saivat uudelleen kuvata kaikki seikkailunsa, ja Mukokin liityttyä muiden seuraan hänkin joutui samanlaisen tulituksen kohteeksi.
Rod istui äitinsä ja Minnetakin välissä. Useaan otteeseen kertomuksen aikana tytön käsi nykäisi hänen käsivarttaan. Ja kun Minnetakin isä ryhtyi puhumaan toverusten uudesta retkestä kultaluolaan, Minnetaki puristi Rodin käsivartta niin lujasti että siihen teki kipeää. Vasta kun oli noustu pöydästä, Rod pääsi tytön tarkoituksen perille.
— Häpeä, Rod! tyttö tiuskaisi. Sinä ja Vabi olette surkeita pölkkypäitä. Sanaakaan ette saanut suustanne päivällisellä, vaikka pyhästi lupasitte, että minä pääsen mukaan seuraavalle retkelle. Minä luulin, että te puhutte siitä isälle!
— Mutta — mutta, enhän minä voinut ottaa sitä puheeksi! sammalsi
Rod hämmentyneenä.
— Minä aion joka tapauksessa lähteä mukaan! Minnetaki sanoi. Olen jo suostutellut äidin ja sinun äitisi; Mabella, äidin intiaanipalvelijatar, lähtee mukaani. Vain yksi on enää taivuttamatta!