He kuuntelivat vielä jonkin aikaa, mutta vanhus ei äännähtänyt eikä liikahtanut.

— Sinun on parasta mennä nukkumaan, Vabi sanoi. Minä vain ajattelin, että sinun on hyvä kuulla mitä hän mahdollisesti sanoo. Minä herätän sinut kahdelta.

Mutta Rod ei saanut unta. Kauan aikaa hän makasi valveilla ajatellen John Ballia ja hänen hourailujaan. Kuka oli Dolores! Mikä kaamea murhenäytelmä oli tapahtunut tuolla kosken takana olevassa luolassa, syvällä vuorten uumenissa!

John Ballin loppu näytti olevan lähellä. Neljäntenä päivänä punasi korkea kuume hänen laihat kasvonsa ja viidentenä hän vääntelehti ja houraili. Kilpajuoksu kuoleman kanssa jatkui nyt yötä päivää tunnin parin levähdystaukoja lukuunottamatta.

Noina päivinä John Ball houraili jatkuvasti Doloresista ja suurista pedoista ja päättymättömästä luolasta; sitten pedot olivat villejä raakalaisia, joiden silmät kiiluivat turkispäähineiden sisästä ja joilla oli käsissään luukärkiset keihäät. Matkan kahdeksantena päivänä vanhus vaipui jälleen horrokseen.

Neljä päivää sen jälkeen toverukset viimein saapuivat Nipigon-järven rantaan. Kolmenkymmenen mailin päässä järven toisella puolen oli Vabinosh, ja he päättivät, että Mukoki ja Rod soutaisivat sinne noutamaan apua Vabin jäädessä hoitamaan John Ballia. Lähtijät kääriytyivät heti illallisen syötyään makuuhuopiinsa, ja heidän levättyään kolmisen tuntia Vabi herätti toverinsa.

He meloivat herkeämättä koko yön. Aurinko nousi juuri metsän takaa, kun kanootin kokka kahahti Vabinoshin rantaan. Hypätessään hietikolle Rod näki yksinäisen hahmon hitaasti kävelevän parinsadan askelen päässä. Minnetaki! Rod vilkaisi Mukokiin. Tämäkin oli tuntenut tytön.

— Muki, minä menen järjestämään hänelle yllätyksen, Rod sanoi.
Odotatko tässä?

Mukoki nyökkäsi virnistäen, ja Rod juoksi kiireesti metsän laitaan noin sadan askelen päähän tytöstä. Hän vihelsi hiljaa ja pitkään. Sen merkkivihellyksen oli Minnetaki opettanut hänelle hänen ollessaan täällä ensimmäistä kertaa, eikä sitä tuntenut kukaan muu kuin he kaksi.

Vihellyksen kuullessaan tyttö käännähti ympäri, ja Rod vetäytyi paremmin piiloon. Hän vihelsi uudelleen ja tällä kertaa kovempaa, ja silloin Minnetaki alkoi epäröiden lähestyä metsän reunaa. Ja kun hän vihelsi kolmannen kerran, kuului tytöltä hiljainen arka vastaus.