Hymy katosi tytön kasvoilta. Hänen mustat silmänsä katsoivat kysyvinä
Rodia.
— Luuletko todellakin, että — Dolores…
— En oikein tiedä, mitä luulen. Mutta — jotakin me sieltä kuitenkin löydämme!
Sinä iltana Minnetakin toive toteutui. Hänen isänsä antoi — tosin vastahakoisesti — suostumuksensa siihen, että Minnetaki saisi lähteä Mabellan kanssa toverusten mukaan heidän seuraavalle retkelleen.
Viikon päivät John Ballin elämä häälyi elämän ja kuoleman rajamailla. Kriisikauden läpäistyään hän alkoi hitaasti mutta varmasti toipua, ja joka päivä hänen kuihtunut ruumiinsa sai uutta voimaa ja hänen sumentunut katseensa uutta eloa.
Toisen viikon lopulla näki jo varmasti, että hänen ymmärryksensä palaisi. Vähitellen hän oppi tuntemaan ne, jotka istuivat hänen vuoteensa vierellä, ja aina kun Rod kävi häntä katsomassa, hän halusi pitää poikaa kädestä.
Nähdessään ensi kerran talon naisväkeä ympärillään hän näytti säikähtävän, ja heidän läsnäollessaan hän lakkaamatta toisteli tuota nimeä, jonka Rod oli ensi kerran kuullut luolassa. Vähän kerrassaan vanhus jälleen oppi puhumaan, ja pala palalta he saivat lopulta kuulla hänen tarinansa. Oli jo päästy juhannukseen, ennen kuin vanhus pystyi saamaan jonkinlaista järjestystä elämänsä katkenneisiin kuteisiin, ja sittenkin jäi hänen kertomukseensa vielä aukkoja. Hänelle itselleen se sisälsi vain jokapäiväisiä ja elettyjä tapahtumia, mutta hänen kuulijoilleen se oli ihmeellinen sankaritarina menneiltä ajoilta.
John Ball ei voinut muistaa minä vuonna hän — silloin vielä nuorukaisena — oli lähtenyt Hudsonin lahden rannalla olevalta Yorkin kauppa-asemalta juuri niiden kahden ranskalaisen seurassa, jotka sitten olivat surmanneet toisensa vanhassa metsämajassa. Mutta Rodin peltirasiasta löytämä paperilappu täydensi tuon aukon. Hänen isänsä oli ollut Yorkin aseman hoitajana ja hän itse oli saanut käydä vuoden koulua Montrealissa.
Ollessaan retkellä erämaassa hän oli tehnyt tuon kultalöydön. Hän ei jaksanut muistaa mitään yksityiskohtia. Sen hän vain muisti, että he olivat jääneet kokoamaan kultaa. Löytäjänä ja Hudson Bay-yhtiön johtomiehen poikana hänen piti saada saaliista kaksinkertainen osuus, ja syksyllä heidän oli määrä palata Yorkin asemalle eikä Montrealiin.
Hämärästi hän muisti kullasta aiheutuneen kiistan ja että sen jälkeen oli tehty jonkinlainen kirjallinen sopimus; sitten hän oli eräänä aamuna herätessään nähnyt molempien ranskalaisten kumartuneena ylitseen, ja mitä sen jälkeen tapahtui, oli ollut hänelle kuin jonkinlaista unennäköä.