Hän otti kartan Vabilta ja piti sitä levällään tulen loisteessa.
— Sitten kaikki muu selviääkin itsestään, vai mitä?
Kaikki kolme katselivat hetken ääneti paperia.
Tuohikartan vaalenneet piirrot oli siihen huolellisesti jäljennetty. Rod osoitti tikulla kartan yläreunaa, mihin oli kirjoitettu: "Majassa rotkon päässä."
— Eikö tämä ole selvästi sanottu? hän toisti. Kas tässä on maja, missä miehet tappoivat toisensa ja mistä löysimme heidän luunsa, ja tuohon he ovat merkinneet rotkon, missä ammuin hopeaketun ja mitä pitkin meidän on kuljettava löytääksemme aarteen. Kartan mukaan meidän on kuljettava aina kolmannelle koskelle asti, ja siellä tapaamme toisen majan — ja kullan.
— Näyttäähän se yksinkertaiselta — kartalla. Vabi myönsi. Karkeatekoisen kartan alla oli kirjoitusta muutama rivi. Rod luki ne ääneen:
'Me John Ball, Henri Langlois ja Peter Plante olemme löytäneet kultaa tämän kosken kohdalta ja sitoudumme täten jakamaan kaiken saaliin keskenämme, unohtamaan entiset kiistamme ja työskentelemään sovussa ja rehellisesti, niin totta kuin Jumala meitä auttakoon.
John Ball, Henri Langlois, Peter Plante.'
John Ballin nimen yli oli vedetty paksu musta viiva, mikä miltei peitti kirjaimet. Rivin loppuun oli sulkumerkkien sisään kirjoitettu ranskankielinen sana, jonka Vabi sadannen kerran käänsi:
— Kuollut!