— Ja hän oli täällä vielä eilispäivänä!
— Luultavasti toissa päivänä, sanoi Vabi. Sitten hän kysyi Mukokilta:
— Mitä hän sitten teki tulella, ellei paistanut tai keittänyt ruokaansa?
Mukoki kohautti hartioitaan eikä vastannut.
— Hm, missään tapauksessa näitä luita ei ole keitetty, Vabi totesi. Niissä on vielä kiinni raakaa lihaa. Ehkäpä mies vain vähän kärvensi lihan pintaa.
Mukoki nyökkäsi hyväksyvästi Vabin olettamukselle ja ryhtyi tutkimaan tulisijaa. Hiiltyneen pölkyn päässä oli kaksi kiveä, toinen litteä, toinen pieni ja pyöreä, ja se, mitä Mukoki nyt näki, sai tuon kokeneen eränkävijänkin kiihdyksiinsä.
— Hullu mies — tekee luoti tässä! hän huudahti näyttäen kiviä tovereilleen. Katsoo kulta!
Pojat kiiruhtivat hänen luokseen.
— Katsoo — kulta! Mukoki toisteli kiihtyneenä.
Litteän kiven keskellä kimalteli keltaista jauhetta. Pyöreätä kiveä vasarana, litteätä alasimena käyttäen mielipuoli oli takonut kultanokareista itselleen luoteja!