— Mahdotonta! Vabi huudahti. Niitähän on täällä tuhansittain!
Mukoki murahti ja polvistui hiekalle.
— Oikea jalka. Isovarvas — siinä murto. Murto joka jälki. Katso!
Harmitellen oman huomiokykynsä kehnoutta Vabi heti näki Mukokin olevan oikeassa. Oikean jalan isovarvas oli vääntynyt runsaan puolen tuumaa ulospäin, ja jokaisessa hiekassa näkyvässä jäljessä oli merkki tuosta epämuodostumasta.
Mutta Mukokilla oli pojille vielä suurempikin yllätys. Ojentaen heille kourallisen maasta ottamiaan luita hän sanoi:
— Mies ei keitä ruoka — syö raaka!
— Hyvät ihmiset! päivitteli Rod.
Vabi tajusi nopeasti, mitä tämän salaisuuden takana piili, ja vähitellen alkoi Rodkin käsittää tämän oudon näkymän koko merkityksen.
— Tuon mielipuolen nuotiohan tämä on!
— Juuri niin.