— En tarkoita niin, Melisse katsoi häneen, ja hänen sormensa puristivat lujemmin hänen kättään. — Kauan sitten — monta, monta vuotta takaperin, Jan — lähdit sinä taistelemaan ruttoa vastaan ja olit melkein kuolemaisillasi siihen — minun tähteni. Tahtoisitkohan tehdä sen vieläkin?
— Tekisin enemmän, Melisse!
Tämä katseli häntä kummastellen ja tutkivasti, ikään kuin tahtoen nähdä hänen kasvoistaan jotain, mitä hän tuskin rohkeni uskoa sanoista. Hitaasti Jan nousi ja nosti hänetkin, ja sen tehtyään hän otti tytön kasvot käsiensä väliin ja katsoi häntä suoraan silmiin.
— Jonain päivänä teen paljon enemmän sinun tähtesi, Melisse, ja silloin —
— Mitä silloin? hän kysyi, Janin epäröidessä.
— Silloin saat tietää, rakastanko sinua yhtä paljon nyt kuin kauan, kauan aikaa sitten, — hän lopetti hiljaa toistellen hänen omia sanojaan.
Jokin hänen äänessään sai Melissen seisomaan vaiti, kun hän meni korjaamaan koiria, mutta hänen tultuaan takaisin ja pantuaan hänet mukavasti rekeen, Melisse kuiskasi:
— Minä toivon, että sinä voisit tehdä sen pian, Jan-veli!
19
Uusi asiamies ja hänen poikansa