— Kenties samat linnut haluaisivat puhua meille, mitä on tapahtunut
Nelson Housen tien varrella, Jean, Melisse vastasi tulipunaisena.
— Mitä vielä! Jan Thoreau ei välitä rahtuakaan Mac Veighin tytöstä!
Jean vastasi, lämpimästi puoltaen ystäväänsä.
— Hän on kaunis! Melisse sanoi nauraen, — ja minä olen nyt saanut oppia, että juuri siksi miehet pitävät — pitävät heistä, tarkoitan.
Jean pöyhisteli hänen edessään kuin riikinkukko.
— Olenko minä kaunis, Melisse!
— E-e-et!
— No minkä tähden — hän kohautti merkitsevästi olkapäitään, — tuolla kotona —
— Siksi, että sinä olit miehekäs, Jean. Minä rakastan rohkeita miehiä!
— Sinä olit siis iloinen, että vähän muokkasin muukalaista?
Melisse ei vastannut, mutta hän huomasi tytön veitikkamaisen katseen hänen lähtiessään pois.