CATHERINE: Joka päivä.
GASTON: Tiedätkö minkätähden?
CATHERINE: Silmäneuloja ostamaan niinkuin hän sanoo (itsekseen) minä menen tieheni, sillä hän pyörivine silmineen rupeaa pelottamaan minua.
GASTON: Silmäneuloja! katkerata pilkkaa! (huutaa) Catherine!
CATHERINE: Mitä herra tahtoo?
GASTON: Mene tiehesi!
CATHERINE, (itsekseen): Hän sinuttelee minua, missä me olemme tulleet lähemmin tutuiksi (poistuu).
VIII KOHTAUS.
GASTON, (yksin, kävelee edestakaisin ääneti ja seisahtuu yleisön eteen): Asia on selvää! Marieni, minun Marieni! Hänen viattomat silmänsä — — ja viehättävä äänensä — — se on mahdotonta! — — — ja kuka tämä kurja mahtaa olla, joka on tehnyt suloisesta asunnostamme kapakan tupakkahuoneen — — tänne saakka löyhkää tupakan haju — mutta kyllä hän on vielä hänkin tämän tunteva — niin — rakkaus kai sokaisi heiltä silmät ja tukki nenän tätä tuntemasta — — — Niin, niin, kyllä minä hänet etsin ja silloin se tanssi alkaa! — (hän potkii huonekaluja) kas noin — odota, saat enemmän — kas noin, kas tässä!