MARIE: Ah! en tullut sitä ajatelleeksi.
GASTON: Mutta minä ajattelen, minä — — (Marie perääntyy vasemmalle, Gaston tarttuu hänen oikeaan kätkettyyn käteensä) no tule toki, ah sapristi! poltin käteni!
MARIE: Älä koske minuun!
GASTON, (kohottaa Marien käden ja huomaa sikarin): Mikä tämä on!
MARIE: Armoa!
GASTON: Sikari!
MARIE: Jonka tänä aamuna salavihkaa kävin ostamassa. Se on intohimoni! ainoa, paitsi rakkauttani sinuun. Sanoit siitä aina niin paljon pahaa, toiset taas ylisyvät — — se antoi minulle halun koettaa — koettelin kerran — miellyin siihen — ja näin on onnettomuus kohdannut minua — poltan sikarin joka päivä.
GASTON: Sinäkö poltit.
MARIE, (polvistuu): Armoa!
GASTON: Rakas vaimoni, minä pyydän anteeksi, minulla oli pahoja epäilyksiä, olin mustasukkainen kuin tiikeri.