KLAARA. Te erehdytte, herrani. Aini on tämän huvilan itsevaltainen hallitsiatar — — ja me surkuttelemme teitä sydämestämme — — —
STOOL. Kaikesta sydämestämme — — —
SIRKKUNEN. Minun tulee surkutella, että olen teitä niin usein läsnä-olollani kiusannut. Vaan — —
(Tekee lähtemistä osoittavan liikunnon).
STOOL. Ai'otteko lähteä — —?
SIRKKUNEN. Heti paikalla, jos se vain ois mahdollista.
STOOL. No — jos niin kohdastaan tahdotte — — — Kyytimies, joka juuri meni toista herraa kyytiin, tulee pian takaisin.
SIRKKUNEN. Vai niin! — Jo niin pian? (Suuttuneena). Sepä hyvä — minä käytän hyväkseni tilaisuutta, jättääkseni tämän talon — — (malttaen) — tämän talon, jossa — kuten toivon — pian unhotetaan minun monet vikani ja tuhmuuteni, kun minä vakuutan, että niitä sydämeni pohjasta kadun ja — — —
KLAARA. Oo, minä pyydän — — —
STOOL. Suokaatte — — —