SIRKKUNEN. Vieläkin kerran: Suokaatte anteeksi ja jääkää hyvästi! — Sanokaa sisarenne tyttärelle — — sanokaa hänelle — — älkää toki! — Jääkää vain hyvästi — — ikipäiviksi!
(Menee peräovesta).
Yhdestoista kohtaus.
Stool. Klaara. (Sitte) Keikkanen.
KLAARA. Mikä muutos miehessä! — Sehän oli vallan toista kieltä.
STOOL. Ihan tykkänään muuttunut!
KLAARA. Ja minä olin jo melkein heltyä!
STOOL. Niinpä oli melkein minunkin laitani. Mutta väliäpä siitä! — Me olemme nyt saaneet hänet pois — ja se paras — — (Menee ikkunan ääreen). Hän nousee jo vaunuihin —
KEIKKANEN (loistavassa puvussa, its.). Minä en pettynyt. Se oli Sirkkunen, jonka näin — hän, jota minä suosin joka paikassa — pait täällä! — Onneksi hän kuitenkaan ei huomannut minua.
(Vaunujen kolinaa kuuluu ulkoa).