KLAARA. Nyt on hän poissa!
STOOL. Niin — kaikkine apu-kummituksineen — Onnea vain matkalle! (Kääntyy). No, kappas vain!
KEIKKANEN. Lähtikö joku pois?
STOOL. Noo — siit'ei maksa puhuakkaan; eräs nuori mies, jolle Aini — noin meidän kesken puhuttu — pisti rukkaset: — siinä kaikki, hehehe!
KEIKKANEN (tyytyväisenä). Oikeinko todella?
STOOL. Sillä — sillä — ymmärrättehän te, herra vävypuoli?
(Tarjoo Keikkaselle kätensä).
KEIKKANEN. Siis todellakin — veni, vidi, vici?
KLAARA. Kuten sanoitte. Aini on päättänyt tulla teille.
KEIKKANEN. Quel honneheure! Siis saatan minä Helsingille beau mond'ille esitellä sanomattoman kauniin, suloisen, näppärän puolison sillä oi, kuinka herttainen tuo Aini-neiti on!