(Pois).
Neljästoista kohtaus.
Sirkkunen. Aini.
SIRKKUNEN (huokaa). Oi!
AINI (katselee häntä salaa). Nuori mies-parka! — Voi toki — jos hän nyt kuolee — — ja se olisi minun syyni! — — — Oi, sitä en voi kärsiä!! — —
SIRKKUNEN (salaa katsottuaan ympärilleen, hypähtää äkkiä ylös ja heittäikse Ainin jalkojen juureen). Neitini!
AINI (huudahtaa ja juoksee pois). Armollinen taivas — mitä on tämä!
SIRKKUNEN (juoksee pidättämään häntä). Armoa! Aini! Armoa! — Voi — älkää rientäkö pois — kuulkaa mua — —!
AINI (vavisten). Kuinka, herrani? Ettehän te ollutkaan kuolemaisillanne — — ette edes haavoitettukaan?
SIRKKUNEN. En vielä, vaan — jos te niin tahdotte — — —