AINI. En tahdo — en, Herran tähden! No, mutta teidän lähtönne — —
SIRKKUNEN. Tehän itse minut lähetitte — ja minä tottelin, kuolema sydämessä. (Näyttäen hälle kirjeen). Ja silloin annettiin minulle tämä kirje teidän käskystänne — tämä onnettomuuden kirje, jonka minä mielettömässä kopeudessa kirjoitin — ja sen takaisin-lähettäminen selitti minulle arvoituksen teidän äkillisestä muutoksestanne. — Oi, nyt olen minä tullut katumukseen ja parantaa tahdon itseni vallan! Minä panin henkeni alttiiksi, saadakseni teiltä anteeksi rikokseni! — Minä huusin kyytimiehelle: 20 markkaa ja vahingon maksan, jos ajat nurin — ja se kunnon mies — — —
AINI. Olisi voinut vaikka tappaa teidät. —
SIRKKUNEN. Mitäpä siitä, kun sydämessäni kuitenkin oli kuoleman tuska!
AINI (astuen takaperin). Vaan tämä kirje — — te ette kuitenkaan voi kieltää sitä. —
SIRKKUNEN. Oi, enhän minä vielä ollut teitä nähnytkään, kun sen kirjoitin! — Min'en tuntenut teitä. Eräs paha ihminen — vähämielinen, houkko, joka sanoi tarkoin tuntevansa teidät, kertoi minulle teistä ja teidän perheestänne. Hänen kertomuksensa poisti minusta kaikki ajatukset yhtyä teidän kanssanne. — Mutta setäni yhä vain sitä vaati. — Minun täytyi häntä totella. Mutta kuitenkin koetin kaikkia keinoja, saadakseni teidät hylkäämään esitykseni ja kun tämä kokeeni jo melkein onnistui, niin oi, millä rakastettavalla hyväntahtoisuudella te annoitte minulle anteeksi törkeyteni — ja millä viehättävällä peittäväisyydellä te tahdoitte salata erhetykseni! Sydämeni pohjasta kaduin pahaa-tekoani. — Sydämeni oli voitettu — — minä rakastin teitä!
AINI (viattomalla ilolla). Oikeinko totta?
SIRKKUNEN. Arvaatteko nyt epätoivoni tuskan, kun te minut hylkäsitte, kun huomasin, että toinen — vaan ei! — Ei! — — — Eikö niin — — nyt, kun tiedätte kaikki — — nyt suotte myöskin anteeksi?! — — Te ette voi rakastaa tuota toista niin syvästi, kuin minä teitä!
AINI (pakoittaen tunteitaan). Herra Sirkkunen! Kenties te taaskin harjoittelette komediaa?
SIRKKUNEN. Oi, älkää siten luulko! Aini, minä olen henkeni alttiiksi pannut, tunnustaakseni teille rakkauteni.