AINI. No, jospa tuo nyt olisi tottakin, olisitte turhaan uhrinne uskaltanut — sillä: Minä olen jo luvannut toiselle mennä — —
SIRKKUNEN. Oi, peruuttakaa sananne — — polvillani rukoilen minä teitä!
(Lankee polvilleen).
Viidestoista kohtaus.
Entiset. Jaakko.
JAAKKO. Ei sillä palvelialla ollut kuin toinen silmä puhki vain.
SIRKKUNEN. Aini!
JAAKKO (huomaa polvillaan makaavan Sirkkusen). Sairas tuossa? — Mitenkä — —? Mitä — — mi — — —?
AINI. Taivas!
SIRKKUNEN (juoksee Jaakon luo). Ei sanaakaan! Älä — —