KEIKKANEN (sivulle). Mitä! — Olisiko mahdollista?
AINI. Ja jos mieheni vain on sievä ja nerokas — — —
KEIKKANEN. Noo — siitä ei huolta — — joidenka neroa korkeat Helsingin herrat kiittävät kuin minun esimerkiksi, niin — —
AINI. Niitä kuuluu usein vaivaavan ryömimis-tauti.
KEIKKANEN. Minulla on toivo pian päästä kenties — — —
AINI. Senaatoriksi?
KEIKKANEN (hymyillen). Niin — ken tietää. — Mitäs siitä sanotte?
AINI (vallan iloissaan). Oi!
KEIKKANEN (sivulle). Oi! Hän saattaa minut vallan herkkä-hermoiseksi!
AINI. No, sitte on paras tanssia! — Tulkaapa tänne — — minä taidan vallan hyvin polkkaa — — minä olen oppinut sitä aivan itsestäni.