KEIKKANEN (sivulle). Merkillinen tauti tuokin!
AINI. Minä olen vallan korkeamielinen — vaarikin sanoi sen juuri tänään eräälle suloiselle nuorelle miehelle, joka aikoi minua kosia. — Oi, kuinka sanomattoman suloinen hän oli!
KEIKKANEN. Tiedän — herra Sirkkunen, jota te halveksitte — —
AINI. Niin, kun vaari välttämättömästi on tahtonut.
KEIKKANEN. Te otatte siis — —
AINI. Sen, jonka vaari antaa. — (Nappaa kärpäsen). Aha! Vihdoinkin! — Katsokaas — noin suuri paarma!
KEIKKANEN (äkkiä peräytyen; sivulle). Mutta ainakin toinen meistä on väärällä tolalla.
AINI. En minä suinkaan!
KEIKKANEN. Mitä tarkoitatte?
AINI. Minä tarkoitan: Minä en tahtonut, vaan — vaari.