[27] Vrt. Valtio-oppia, III. kirjaa, 14. lukua sekä IV. k., 10. ja 11. 1. Suom. huom.
[28] Machiavelli oli kunnon mies ja kelpo kansalainen, mutta Medicien huoneeseen sidottuna oli hänen pakko keskellä isänmaansa sortoa peittää vapaudenrakkauttaan. Jo hänen inhoittavan sankarinsa valinta osoittaa kyllin selvästi hänen salaisen tarkoituksensa; ja hänen Ruhtinaansa julistamien sekä hänen Titus Livius-tutkielmissaan ja Firentsen historiassaan esiintyvien menettelyohjeiden vastakkaisuus todistaa, että tällä syvällisellä valtiomiehellä on tähän asti ollut vain pintapuolisia tai epärehellisiä lukijoita. Rooman hovi on ankarasti kieltänyt hänen kirjansa. Sen minä uskon kernaasti: sitähän hän selvimmin kuvaakin.
[29] Jutun on Rousseau saanut niin uutterasti lukemaltaan Plutarkokselta. Suom. huom.
[30] "Sillä hyödyllisin ja samalla lyhyin keino saada selville, mikä on hyvää ja mikä pahaa, on ajatella, mitä et ole tahtonut ja mitä taas olet tahtonut toisen ruhtinaan hallitessa." (Tacituksen historiateoksen I. kirja, 16. luku.) Suom. huom.
[31] Hallitusmiehestä.
[32] Ranskalainen tutkimusmatkailija (1643-1713), joka kuvaili varsinkin Persiaa ja Itä-lntiaa. Suom. huom.
[33] Rousseau kirjoittaa cuzcuz; yleisin muoto on couscou, mutta tavataan myös sellaisia kirjoitustapoja kuin cousse-couche ja couchecouche. Sana on lainattu Antillien kreolinkielestä ja tarkoittaa tähkämesiheinän (Holcus spicatus) jyvää, jota neekerit käyttävät ravintonaan. Pari Holcus-lajia esiintyy hyvin harvinaisina Suomessakin, ja tämän heinäkasvin eräät sukulaiset, kuten esim. Andropogon sorghum ("durrah", "iilja") ovat Afrikan kansojen pääviljoja. Suom. huom.
[34] Maniok-kasvin juurimukuloista tehdyt jauhot tai leipä. Maniok on Amerikan ja Afrikan kuumien vyöhykkeiden tärkeimpiä viljelyskasveja. Sitä nimitetään myös kassavapensaaksi. Suom. huom.
[35] Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä minä sanoin Toisen kirjan yhdeksännessä luvussa suurten valtioiden haitoista; sillä siellä oli kysymys hallituksen vallasta jäseniinsä nähden, kun taas tässä on puhe sen voimasta alamaisiin nähden. Sen hajallaan asuvat jäsenet ovat sen tukikohtina sen vaikuttaessa kaukaa kansaan, mutta sillä ei ole mitään tukikohtaa vaikuttaakseen suoraan näihin jäseniinsä. Niinpä siis muodostaa yhdessä tapauksessa vipuvarren pituus sen heikkouden, toisessa taas sen voiman.
[36] Saman periaatteen mukaan on arvosteltava vuosisatoja, jotka ansaitsevat etusijan siitä syystä, että ihmiskunta on niiden kuluessa parhaiten menestynyt. On liiaksikin ihailtu niitä aikakausia, jolloin on nähty kirjallisuuden ja taiteiden kukoistavan, tutkimatta syvemmin niiden viljelemisen salaista tarkoitusta, ottamatta huomioon niiden tuhoisaa vaikutusta. Idque apud imperitos humanitas vocabatur, quum pars servitutis esset. [Tacitus, Julius Agricolan elämäkerta, kpl. XXI: "Ja nämä typerät ihmiset nimittivät sivistykseksi sitä, mikä oli osa heidän orjuuttaan.">[ Emmekö sitten milloinkaan opi näkemään kirjojen antamissa ohjeissa sitä karkeata oman edun tavoittelua, joka panee niiden tekijät puhumaan? Ei, mitä he mahtanevatkaan sanoa: milloin joku maa loistostaan huolimatta menettää asukkaitaan, niin ei ole totta, että kaikki käy hyvin, eikä se seikka, että jollakin runoilijalla on sadantuhannen markan tulot, riitä tekemään hänen vuosisadastaan parasta kaikista. Täytyy katsoa vähemmän päämiesten näennäistä rauhaa ja varmuutta kuin kokonaisten kansakuntien ja varsinkin väkirikkaimpien valtioiden hyvinvointia. Rakeet voivat hävittää muutamia maakuntia, mutta saavat harvoin aikaan nälänhädän. Kapinat, kansalaissodat säikähdyttävät kovin päämiehiä; mutta ne eivät ole kansojen todellisia onnettomuuksia, näillä kun voi olla suorastaan hengähtämisen aika silloin kun kiistellään siitä, kuka pääsee niiden tyranniksi. Niiden pysyvästä tilasta syntyy niiden todellinen menestys tai hätä; milloin kaikki on poljettu ikeen alle, silloin kuihtuu kaikki, silloin tuhoavat päämiehet niitä mielin määrin ja ubi solitudinem faciunt, pacem appellant [Tacitus, Julius Agricolan elämäkerta, kpl. XXX: "kun he tekevät maan autioksi, nimittävät he sitä rauhaksi">[. Kun maan mahtavain rettelöimiset myllersivät Ranskan kuningaskuntaa ja kun Pariisin piispanapulainen kuljetti parlamentissakin tikaria taskussaan, niin ei se estänyt Ranskan kansaa elämästä onnellisena ja lukuisana kunniallisen ja vapaan hyvinvoinnin helmassa. Muinoin kukoisti Kreikka mitä julmimpien sotien raivotessa: veri vuoti siellä virtoinaan, ja kuitenkin oli koko maa täynnä ihmisiä. "Näytti siltä", sanoo Machiavelli, "että meidän tasavaltamme voima vain kasvoi murhien, maanpakotuomioiden, kansalaissotien keskellä". Sen kansalaisten kunto, heidän tapansa, heidän riippumattomuutensa tekivät enemmän sen vahvistamiseksi kuin kaikki sen riidat sen heikontamiseksi. Hiukkanen kuohuntaa luo pontevuutta mieliin, ja ihmissuvun saa todellakin menestymään vähemmän rauha kuin vapaus.