HIPPOLYTOS.
Kuka?
THERAMENES.
Epeiroksessa nähty ois hän muka.
Hain häntä sieltä, tiedän paremmin…
HIPPOLYTOS. On huhu tutkittava kuitenkin sen saakka juuriin. Jos on totta, jäämme, jos tyhjäks näyttäytyy se, lähtekäämme. Ja vannon, maksoi minkä maksoi, saa käs' arvoton ei kantaa valtikkaa.
Esirippu.
KOLMAS NÄYTÖS.
1:NEN KOHTAUS.
Phaidra. Oinone.
PHAIDRA. Pois kunnia, mi mulle tarjotaan! En tahdo ketään nähdä päällä maan. Koetat lohduttaa mua kirottua. Mua kätke! Kiellä puhumasta mua! Jo haastoin, mit' ei kertoa sais kieli, jo yli huulten purskui hurja mieli. Ja hän! Hän kuinka tunteetonna taiskaan sanani välttää, joit' ei virkkaa saiskaan! Pois pyrki hän, mun silloin sortui ääni, hän punehtui, se lisäs häpeääni. Miks estit minut tuonen tuiman työstä, kun sydämeeni miekan tahdoin syöstä? Hän estikö? Hän kalpeniko? Ei. Ma koskin kättänsä, hän pois sen vei, ma koskin kalpaa, hän pois antoi kalvan kuin heti saanut ois se saastan halvan.
OINONE. Näin huolta huutain, purkain sydäntäsi et sammuta, vaan lietsot liekkiäsi. Ylväämpi tyttärelle Minoksen ois hoiva huolten arvoisempien, paeta paennutta, kunnotonta, Ateenaa hallita ja saarta monta.
PHAIDRA.
Ma, hallita! Ma, kantaa valtikkaa!
Kun itseäni en voi ojentaa!
Kun itse, intohimon viemä vinhan,
en pois ma pääse alta ikeen inhan!
Kun sorrun!