2:NEN KOHTAUS.
Phaidra.
PHAIDRA. O, Aphrodite, joka näät sen vaivan, mi mua sortaa, maahan murtaa aivan, sa leppymätön! Jo mun voitit. Miksi mua enää kiusaat? Sulle huudan siksi: itselles uutta kunniaa jos aiot, mua, taiottua, turhaan enää taiot. On sulla vihollinen uhmaisempi, min niskaa notkistanut viel' ei lempi, tuo prinssi ylpeytensä paaduttama. Lyö hänet siis! On asiamme sama. Hän lempiköön!… Oinone, palaat jo? Hän ei sua kuullut? Mua ilkkuuko?
3:S KOHTAUS.
Phaidra. Oinone.
OINONE.
Tuo turha lempi saa nyt sammua.
Nyt hyvettäsi muista muinaista!
Kuningas elää, vaeltaa maan päällä;
on Theseus saapunut, hän on jo täällä.
Kaikk' kansa rientää, häntä huutaa vain.
Kuin käskit, menin, prinssiä ma hain,
niin riemu-äänet raikui kaikkialta…
PHAIDRA.
Mun mieheni on tullut tuonelalta.
Se riittää! Tehnyt olen herjan hälle.
Nyt hyvästit ma lausun elämälle.
OINONE.
Kuin?
PHAIDRA.
Tahdoin kuolla, siitä estit mun,
tunteeni tuskan voitti itkus sun.
Miks kuollut en, kun voin sen puhtahana?
Sua kuulin: kuolen kunniattomana.
OINONE.
Sa kuolet?