PANOPE.
Hän kuolee!
THESEUS. Jospa pohjaan kuolon yönsä myös sammuis muisto hänen mustan työnsä! Herännyt olen erhetyksestäni, ma tahdon nähdä pojan lempimäni, verensä syyttömän pois itkein pestä, näin päästä kiron väärän vääntehestä. Ansaitun saakoon kuollut kunnian. Kentiesi leppyy varjo vainajan, myös synkät haamut Pallaan heimon, konsa on tytär mulle hänen morsionsa.
Loppu.