HIPPOLYTOS.
Aion: hänet nään pois mennen.
Se hälle kerro! Tuoss' Oinone on.
Mut minkä tuo hän uuden turmion?
2:NEN KOHTAUS.
Hippolytos. Theramenes. Oinone.
OINONE. Voi, prinssi, tuska saapuu tulvanaan! On kuningatar kuolemaisillaan. Yöt päivät turhaan tutkin taudin kyytä, hän kuolee syliini, ei virka syytä. Sielunsa sekasorto ijäinen ei salli hälle rauhaa vuotehen. Hän tahtoo päivään ja hän välttää seuraa, hulluus ja myrsky mielessänsä meuraa. Hän tulee.
HIPPOLYTOS. Näköni ei mieluinen hänelle, säästän häitä tuskan sen.
3:S KOHTAUS.
Phaidra. Oinone.
PHAIDRA. Jääkäämme tähän! Voima pettää mun; en jaksa; jalka horjuu, kompastun. Valosta kaikkivallan auringon mun huienneet jo silmäterät on. Ah. (Istuu.)
OINONE.
Itkuni jos sulle lohdun lainais!
PHAIDRA.
Kun ei nää korut, vaatteet niin mua painais!
Ken kaikki solmiten nää kutrit vaivan
on nähdä viitsinyt tuon turhan aivan?
Mua kaikki painaa, kaikki sortaa, murtaa.