OINONE. Vihani syystä syttyy: mielelläin suon, että sanaa tuota säikyt näin. Siis elä! voimas olkoon lempi, viha! Siedätkö, että Skytha-äidin liha sun sortaa lapses, veres armahimman, jumalten heimon, Hellaan ihanimman? Mut pian! Joka hetki tappaa sun. Nopeesti tuoni tempaa tuiretun. Terästä tarmos, viel' on aika, palaa viel' elos liekki, vaikka riutuu salaa.
PHAIDRA.
Jo paloi liioin liekki syyllinen.
OINONE.
Min tunnet rinnassasi rikoksen?
Min teon synkän olet tehnyt kerta?
Ei kätes vuoda viatonta verta.
PHAIDRA.
Taivaalle kiitos, käsi puhdas on.
Josp' oisi sydän yhtä tahraton!
OINONE. Mik' auennut on eessäs aatteen nielu niin syvä, että kauhistuu nyt sielu?
PHAIDRA.
Jo kyllin haastoin. Säästä loppu mulle!
Ma kuolen ennen kuin sen virkan sulle.
OINONE.
Siis kuole kurjaan, synkkään vaiteloon!
Mut käsi muu sun silmäs sulkekoon.
Vaikk' onkin elos enää varjo vaan,
sua ennen tahdon tulla tuonelaan.
Tuhannet tiet vie vainajitten tupaan;
lyhimmän löytää sieluni, sen lupaan.
Oh, julma olet! Mua epäiletkö?
Kun synnyit, sylissäni maannut etkö?
Sun tähtes heitin heimon, synnyinmaan.
Ah, näinkö uskollisuus palkitaan!
PHAIDRA.
Ma pelkään kiivautta poves polon.
Sa vapiset, jos murran vaitiolon.
OINONE. Mik' oisi suru mulle suurempi kuin että kuolet eessä silmäni?
PHAIDRA. Vähemmän kuole en, jos tiedät syyni, mut syyllisempänä.