— Kiitos! Otan siitä kyllä selvän. Tulen luonnollisesti takaisin niin pian kuin mahdollista ja olen aina palvelukseksenne.
— Ah, se on nyt tarpeetonta! — ajatteli Miralez joka jo alkoi tuntea myrkyn vaikutusta.
— Viipykää niin kauan kuin tahdotte! Onnellista matkaa! — huusi hän kirjurinsa jälkeen.
Nuo sanat lausuttiin sellaisella äänellä, että Josef säpsähti. Mutta
Etienne kiiti alas portaita.
XXVII.
Etiennen askelten lakattua kuulumasta päästi Miralez valitushuudon.
— Herra jumala! — huudahti palvelija. — Menen heti noutamaan kreivinnan.
— Mene, mene pian, pian — sanoi sairas päästäen uuden valitushuudon.
— Mitä sinulta puuttuu? — kysyi kreivinna Manzanil tultuaan hengästyneenä valittajan luo.
— Mitäkö puuttuu? — En oikein tiedä; minulla on tuskia, kaulaani kirvelee, vatsaani polttelee, on kuin olisin niellyt tulta!