Sandy oli ihan ilmeisesti vihoissaan, niinkuin hän hyvin saattoi olla, mutta täysin kylmä ja hillitty. Gordon oli kuuma ja pakahtumaisillaan kuviteltuihin vääryyksiin. Minä olin hämmentynyt tästä täysin typerästä ja tarpeettomasta häiriöstä, joka äkkiä nousi eteemme syyttä suotta. Sandy pyysi minulta moitteettoman kohteliaasti anteeksi että oli huomaamattomana kuunnellut, kääntyi sitten Gordoniin ja kutsui hänet jäykästi autoonsa luvaten ajaa asemalle.
Minä pyysin häntä jäämään. En tahtonut aiheuttaa mitään typerää riitaa heidän välilleen. Mutta he kiipesivät autoon kiinnittämättä minuun vähintäkään huomiota ja, huristivat tiehensä jättäen minut kaikessa rauhassa seisomaan kynnysmatolle.
Minä lähdin sisään ja menin vuoteeseen ja makasin valveilla tuntikausia odottaen kuulevani — en tiedä minkälaisen räjähdyksen. Kello on nyt 11, ja tohtori ei ole näyttäytynyt. En tiedä kuinka maailmassa osaan olla kun hän tulee. Kai minun pitää piiloutua vaatekaappiin.
Oletko koskaan kuullut mitään niin tarpeetonta ja typerää kuin koko tuo tilanne? Otaksun nyt että olen riidellyt Gordonin kanssa — enkä totisesti tiedä mistä, — ja tietysti välini tohtorin kanssa menee nyt aivan hunningolle. Sanoin kauheita asioita hänestä, — sinä tiedät kuinka typeriä minä osaan puhua, — asioita, joita en vähääkään tarkoittanut.
Soisin että nyt olisi eilen tähän aikaan. Panisin Gordonin lähtemään neljältä.
SALLIE.
Sunnuntai-iltapäivänä.
Paras tohtori MacRae!
Kauhea, typerä, viheliäinen juttu tuo eilisiltainen! Mutta teidän täytyy tuntea minut jo siksi hyvin että tiedätte etten ikinä tarkoita kaikkea sitä hassutusta mitä puhun. Kielelläni ei ole mitään yhteyttä aivojeni kanssa, se vain käydä vilisee ihan itsekseen. Mahdan näyttää silmissänne kauhean kiittämättömältä kaiken sen avun jälkeen, mitä olette antanut minulle tässä oudossa työssä, ja kärsivällisyyden, mitä olette (silloin tällöin) osoittanut.
Minä annan arvoa sille tosiseikalle etten olisi ikinä saanut tätä orpokotia sujumaan ilman teidän pätevää tukeanne taustassa, ja vaikka väliin, niinkuin itsennekin täytyy tunnustaa, olette ollut aika kärsimätön ja pahantuulinen ja vaikea, en ole kuitenkaan koskaan moittinut teitä siitä, enkä todellakaan tarkoittanut kaikkia noita sopimattomuuksia mitä sanoin teistä eilen illalla. Olkaa hyvä ja antakaa anteeksi epäkohteliaisuuteni. Minusta olisi hyvin sietämätöntä menettää ystävyytenne. Ja me olemme ystäviä, emmekö ole? Minusta on hauska ajatella niin.