Muistatko rumaa vihreätä vastaanottohuonetta ensi kerroksessa? Olen vähentänyt sen vihreyttä mahdollisimman paljon ja järjestänyt sen tohtorin työhuoneeksi. Se sisältää kuppeja ja rohtoja ja — ammatinomaisin piirre kaikista — hammaslääkärin tuolin ja tuollaisen viehättävän sorvinkoneen. (Ostin ne käytettyinä tohtori Bricelta, joka omien potilaittensa iloksi on hankkinut itselleen valkeata emaljia ja nikkelilevyä.) Tuo sorvinkone näyttää oikealta helvetinvehkeeltä, ja minä olen inhottava hirviö, kun olen tuottanut sellaisen taloon. Mutta jokainen pieni uhri, joka päästetään tuolista täytettynä, saa viikon ajan joka päivä tulla huoneeseeni ottamaan kaksi suklaakappaletta: Vaikka lapsemme eivät olekaan silmiinpistävän urhoollisia, huomaamme heidät hyviksi taistelijoiksi. Nuori Thomas Kehoe puri tohtorin peukalon miltei kahdeksi kappaleeksi potkaistuaan maahan pöydällisen työkaluja. J.G.H:n hammasten hoitajalta kysytään ruumiin voimia yhtä paljon kuin taitavuutta.
* * * * *
Tässä minut keskeytti hyväntahtoinen rouva, jolle oli näytettävä laitosta. Hän kysyi viisikymmentä tyhjänpäiväistä kysymystä, kulutti tunnin ajastani ja lopulta kuivasi kyynelen ja jätti dollarin "pienille holhokkiraukoilleni".
Toistaiseksi eivät pienet holhokkiraukkani ole innostuneet näihin uusiin parannuksiin. He eivät suurestikaan välitä tästä äkillisestä raittiin ilman virtauksesta, joka on puhaltanut heihin eivätkä tästä vedenpaisumuksesta. Minä vaadin käytäntöön kaksi kylpyä viikossa, ja niin pian kuin saamme tarpeeksi ammeita ja pari ylimääräistä vesihanaa, pitää heidän saada seitsemän.
Mutta olenpa sentään saanut toimeen erään hyvin suositun uudistuksen. Jokapäiväistä ruokalistaamme on lisätty — muutos, jonka aiheuttamaa vaivaa kokki suree ja jonka aiheuttamaa siveetöntä menojen lisäystä muu henkilökunta suree. SÄÄSTÄVÄISYYS suurin kirjaimin kirjoitettuna on ollut tämän laitoksen johtavana aatteena jo niin monta vuotta että siitä on tullut uskonkappale. Minä vakuutan ujoille työtovereilleni kaksikymmentä kertaa päivässä, että kiitos puheenjohtajamme anteliaisuuden, laitoksen tulot ovat tasan kaksinkertaistuneet ja että minulla sitäpaitsi on suuria summia Mrs. Pendletonilta välttämättömiin tarpeisiin, kuten jäätelöön. Mutta he kerta kaikkiaan eivät voi päästä siitä tunteesta että näiden lasten ruokkiminen tällä tavoin on kehnoa tuhlaavaisuutta.
Tohtori ja minä olemme huolellisesti tutkineet menneen ajan ruokalistoja, ja meitä suuresti ihmetyttää se järki, joka on voinut ne laatia. Tässä eräs tavallisimpia päivällisiä:
Keitettyjä perunoita
Keitettyjä riisiä
Valkohyytelöä
Se minua ihmetyttää että nämä lapset sentään ovat jotakin muuta kuin sata ja yksitoista tärkkelyksen jähmettämää kappaletta.
Kun katselee tätä laitosta, tekee mieli väärentää Robert Browningia:
"Lie taivas; helvetti varmaan on; välillä John Grier olkohon!"