Käsitätkö että minä olen asiantuntija turvattomien lasten hoidon alalla? Huomenna minä ja pari muuta asiantuntijaa käymme virallisesti katsomassa Hebrealaisen Huoltoyhdistyksen Orpokotia Pleasantvillessa. (Kaikki tuo on nimeä!) Itse matka on kauhean vaivalloinen ja monimutkainen; lähdettävä aamunkoitossa, matkustettava kahdella junalla ja autolla, mutta jos minä kerran olen asiantuntija, täytyy minun olla sen nimen arvoinen. Olen kauhean utelias näkemään toisia laitoksia ja poimimaan mahdollisimman monta uutta ajatusta omia uudistuksiamme varten ensi vuonna. Ja tämä Pleasantvillen laitos on arkkitehtoonisesti mallikelpoinen.
Minä myönnän nyt, järkevästi mietittyäni asiaa, että teimme viisaasti kun lykkäsimme laajemmat rakennustyöt ensi kesään. Tietysti se oli minulle pettymys, sillä se merkitsee etten saisi olla hajoittamistyön keskipisteenä, ja minä niin mielelläni olen hajoittamistyön keskipisteenä! Mutta otattehan sentään huomioon neuvoni, vaikken enää olekaan virallisena johtajana? Ne kaksi rakennustyötä, jotka jo olemme suorittaneet, tuntuvat hyvin lupaavilta. Uusi pesutupamme osoittautuu yhä paremmaksi ja paremmaksi, se on karkoittanut meiltä tuon höyryisen hajun, joka on niin rakas orpokodeille. Voudin talo valmistuu lopullisesti käytettäväksi ensi viikolla. Nyt ei puutu enää muuta kuin päällysmaali ja pari ovenripaa.
Mutta voi taivas, taivas! eräs uusi kupla on puhjennut! Mrs. Turnfelt, kodikkaine olemuksineen ja aurinkoisine hymyineen, ei siedä lapsia tuhertamassa ympärillään. Ne hermostuttavat häntä. Ja mitä tulee Turnfeltiin itseensä, vaikka hän onkin ahkera ja järjestelmällinen ja oivallinen puutarhuri, hänen sieluntoimintansa ei sentään ole aivan sitä mitä olin toivonut. Kun hän ensin tuli, annoin hänelle vapaan pääsyn kirjastooni. Hän alkoi lähinnä ovea olevasta hyllystä, joka sisältää 37 nidettä Pansyn teoksia. Lopulta, kun hän oli viettänyt neljä kuukautta Pansyn ääressä, ehdotin muutosta ja lähetin hänet kotiin mukanaan Huckleberry Finn. Mutta hän toi sen takaisin parin päivän kuluttua ja pudisti päätään. Hän sanoo että kun on lukenut Pansya, tuntuu kaikki muu nololta. Pelkään että minun täytyy ruveta katselemaan mistä saisin toisen vähän kehityskykyisemmän. Mutta Sterryyn verrattuna Turnfelt toki on lukenut mies!
Ja Sterrystä puhuen, hän kävi kohteliaalla vierailulla luonamme muutama päivä sitten, aivan nöyrtyneenä mieleltään. Näyttää siltä että tuo "rikas kaupungin herra", jonka tilaa hän on hoitanut, ei enää tarvitse hänen palveluksiaan, ja Sterry on armollisesti suostunut palaamaan luoksemme ja antamaan lasten pitää puutarhoja, jos tahtovat. Minä epäsin hänen tarjouksensa ystävällisesti, mutta varmasti.
Perjantaina.
Palasin Pleasantvillestä eilen illalla sydän täynnä kateutta. Hyvä herra puheenjohtaja, minä tarvitsen muutamia harmaita stukki-mökkejä, päädyissä Luca della Robbian tapaan poltettuja korkokuvia. Heillä on siellä lähes 700 suojattia, ja kaikki jo isoja lapsia. Tietysti se seikka tekee ongelman vallan erilaiseksi kuin täällä, jossa on 107, alkaen vauva-iästä ylöspäin. Mutta minä lainasin heidän johtajattareltaan erinäisiä hyvin hienoja ajatuksia. Aion jakaa kananpoikani isoihin ja pieniin sisariin ja veljiin, niin että jokaisella isolla on yksi pieni rakastettavanaan ja autettavanaan ja holhottavanaan. Iso sisar Sadie Kate saa pitää huolta siitä että pikku sisar Gladiolan tukka aina on sievästi kammattu ja sukat ylhäällä ja että hän osaa läksynsä ja saa pikkuisen hyväilyjä ja makeisosuutensa — hyvin hauskaa Gladiolalle, mutta erikoisen kehittävää Sadie Katelle.
Aion myöskin vanhempien lasten keskuudessa toteuttaa rajoitetun muodon itsehallintoa, sellaista kuin meillä oli korkeakoulussa. Se tekee heidät vähän kykenevämmiksi astumaan ulos maailmaan ja hallitsemaan itseänsä kun pääsevät sinne. Tuntuu kauhean säälimättömältä viskata lapset maailmaan kuusitoistavuotiaina. Viisi lastani olisi jo viskaamisvuorossa, mutta en saa tehdyksi sitä. Minä vain muistan omaa vastuutonta typerää nuorta itseäni, enkä käsitä mitä minulle olisi tapahtunut, jos minut olisi pantu maailmalle työhön kuusitoistavuotiaana!
Minun täytyy nyt jättää sinut ja kirjoittaa mielenkiintoinen kirje poliitikolleni Washingtoniin, ja se on kova työ. Mitä voin sanoa, joka kiinnittäisi poliitikon mieltä? En osaa enää mitään muuta kuin pakinoida vauvoistani, ja hän ei välittäisi vaikka joka vauva pyyhkäistäisiin maan pinnalta pois. Oi kyllä sentään! Pelkään että halvennan häntä. Vauvoista — ainakin poikavauvoista kasvaa — äänestäjiä.
Hyvästi!
SALLIE.
Rakkakin Judy!