Jos odotat hauskaa kirjettä minulta tänään, älä lue tätä. Ihmisen elämä on kuin talvinen tie. Sumua, lunta, sadetta, sohjoa, vihmaa, kylmää — mikä ilma, mikä ilma! Ja sinä rakkaassa Jamaikassa keskellä auringonpaistetta ja oranssinkukkia!
Me olemme saaneet hinkuyskää, ja voit kuulla meidän hinkuvan, jos ajat junassa kahden peninkulman päässä. Emme tiedä mistä sen saimme — se on vain noita laitoselämän iloja. Kokki on lähtenyt — yön aikana, — skotlantilaiset sanovat sellaista "paoksi kuutamolla". Keittiötuli pakeni hänen kanssaan. Torvet ovat jäässä. Vesijohtomiehet ovat täällä, ja keittiön lattia on revitty auki. Eräällä hevosellamme on patti jalassa. Ja kaiken huipuksi Percy, meidän iloinen, avulias Percymme on vajonnut syvälle, syvälle, syvälle epätoivon pohjiin. Kolmeen päivään emme ole varmasti tietäneet voisimmeko pidättää hänet itsemurhasta. Detroitilainen tyttö — minä tiesin että hän oli sydämetön pieni hempukka — on ottanut ja mennyt naimisiin erään miehen ja parin auton ja jahdin kanssa, viitsimättä edes kohteliaasti lähettää takaisin Percyn sormusta. Se on parasta mitä ikinä saattoi tapahtua Percylle, mutta kestää kauan, kauan ennenkuin hän huomaa sen.
24 intiaaniamme on taas kanssamme huoneissa. Olin pahoillani kun minun täytyi tuoda heidät sisään, mutta teltat eivät juuri olleet suunniteltuja talviasunnoiksi. Olen sentään sijoittanut heidät hyvin mukavasti, kiitos tilavain rautaverantojen, jotka ympäröivät uutta varauloskäytäväämme. Oli onnellinen tuo Jervisin ajatus panettaa niihin lasiseinät ja tehdä niistä makuuhalleja. Vauvojen aurinkohuone on verraton lisäys lastenkamariimme. Voimme mainiosti nähdä kuinka nuo pikku pallerot kukoistavat ylimääräisen ilman ja päivänpaisteen vaikutuksesta.
Intiaanien palatessa sivistyneeseen elämään oli Percyn toimi lopussa ja hänen otaksuttiin muuttavan hotelliin. Mutta hän ei tahtonut muuttaa. Hän sanoo tottuneensa orpoihin, ja kaipaisi jollei näkisi heitä ympärillään. Luullakseni on totuus se että hän tuntee itsensä niin onnettomaksi kihlauksensa purkautumisesta, että pelkää olla yksin; hän tarvitsee jotakin mikä askarruttaa kaikkia valveillaolon hetkiä yli pankkituntien. Ja taivas tietää että mielellämme pidämme hänet! Hän on ollut verraton noiden poikien kanssa, ja he tarvitsevat miehen vaikutusta. Mutta mihin maailmassa panemme tuon miehen? Kuten kesällä huomasit, ei tämä tilava linna sisällä ylenpalttista vierashuoneitten määrää. Hän on lopulta asettunut laboratorioon, ja lääkkeet ovat siirtyneet komeroon alhaalla käytävässä. Hän ja tohtori sopivat asian keskenään, ja jos he suostuvat molemminpuolisiin epämukavuuksiin, ei minulla ole siihen mitään sanottavaa.
Herranen aika! Katsoin juuri kalenteria, ja nyt on 18 päivä, siis enää viikko jouluun. Kuinka ihmeeltä saamme kaikki suunnitelmamme valmiiksi viikossa? Tipuset tekevät lahjoja toisilleen, ja kai noin tuhannen salaisuutta on kuiskattu korvaani.
Lumipyry viime yönä. Pojat ovat viettäneet aamun metsässä kooten ikivihreitä ja vetäen ne kelkalla kotiin, ja 20 tyttöä viettää iltapäivän pesutuvassa sitoen köynnöksiä ikkunoihin. En tiedä kuinka saamme pyykkimme pestyksi tällä viikolla. Aioimme pitää joulukuusen salaisuutena, mutta ainakin 50 lasta on nostettu vaunuvajan ikkunaan katsomaan sitä, ja pelkään että uutinen on levinnyt toisten 50:n keskuuteen.
Sinun tahdostasi olemme ahkerasti viljelleet joulupukki-tarua, mutta se ei kohtaa paljonkaan uskoa. "Miksi hän ei tullut koskaan ennen?" oli Sadie Katen epäilevä kysymys. Mutta joulupukki epäilemättä tulee tällä kertaa. Minä kohteliaisuuden vuoksi pyysin tohtoria esittämään pääosaa joulupuumme ääressä, ja koska jo ennakolta olin varma että hän aikoi kieltäytyä, olin hankkinut Percyn varahenkilöksi. Mutta skotlantilainen on aina arvaamaton. Sandy suostui ennenkuulumattoman suopeasti, ja minä sain yksityisesti antaa peruutuksen Percylle.
Tiistaina.
Eikö ole hullua tuo muutamien epäjohdonmukaisten ihmisten tapa ammentaa esiin kaikki mitä sillä hetkellä sattuvat hautomaan mielessään? Heillä ei ole varalla mitään pientä pakinaa, eivätkä he koskaan kykene torjumaan kohtausta puhumalla ilmasta.
Tämä erään vierailun johdosta, joka meillä oli tänään. Eräs nainen oli tullut tuomaan tänne sisarensa lasta — sisar keuhkotautiparantolassa; ja meidän on pidettävä lapsi täällä kunnes äiti paranee, vaikka pelkäänkin, päättäen kaikesta mitä olen kuullut, että se ei koskaan tapahdu. Oli miten oli, kaikki valmistukset oli tehty, eikä tuon naisen muuta tarvinnut kuin jättää pikku tyttö tänne ja vetäytyä pois. Mutta koska hänellä oli pari tuntia aikaa junien välissä, ilmaisi hän haluavansa katsella vähän ympärilleen, ja niinpä näytin hänelle lastentarhahuoneita ja pientä sänkyä, jossa Lily saa maata, ja keltaista ruokasaliamme kaniinireunuksineen, jotta hän saisi kertoa mahdollisimman monta hauskaa yksityiskohtaa äiti paralle. Tämänjälkeen, koska hän näytti väsyneeltä, pyysin häntä kohteliaasti vierashuoneeseeni juomaan kupin teetä. Tohtori MacRae, joka oli läsnä ja nälkäisellä tuulella (harvinainen tila hänelle; hän alentuu nyt juomaan kupin teetä henkilökunnan kanssa noin kahdesti kuussa), tuli mukaan, ja meitä oli pieni seura koolla.