En kirjoita enempää koska 50 lasta kirjoittaa kiitoskirjeitä, ja Judy täti parka ihan hautautuu postinsa alle kun tämän viikon laiva saapuu.
Rakkaat terveiseni Pendletoneille.
S. McB.
P.S. Singapore lähettää terveisiä Togolle ja pyytää anteeksi että puri sitä korvaan.
JOHN GRIER HOME,
Joulukuun 30 p.
Oi, rakas Gordon, minä olen lukenut niin järkyttävän kirjan!
Koetin puhua vähän ranskaa toissa päivänä, ja kun en juuri onnistunut, päätin että minun on paras käydä käsiksi ranskaani jollen tahdo unohtaa sitä kokonaan. Tuo skotlantilainen tohtorimme on armollisesti jättänyt tieteellisen kasvatukseni sikseen, joten minulla on vähän aikaa itseäni varten. Jokin onneton sattuma sai minut alkamaan Daudet'n Numa Roumestanista. Se on kauhean hämmentävää luettavaa tytölle, joka on kihloissa poliitikon kanssa. Lue se, Gordon rakas, ja kasvata ahkerasti luonnettasi toisenlaiseksi kuin Numan luonne. Se on kertomus poliitikosta, joka on huolestuttavan hurmaava mies (niinkuin sinä). Jota ihailevat kaikki, jotka tuntevat hänet (niinkuin sinua). Jolla on erinomainen suostuttelutaito ja kyky pitää ihmeellisiä puheita (taaskin niinkuin sinulla). Kaikki palvovat häntä, ja kaikki sanovat hänen vaimolleen: "Kuinka onnellinen teidän elämänne mahtaa olla, kun tunnette niin läheisesti tuon ihmeellisen miehen."
Mutta hän ei ollut kovinkaan ihmeellinen tullessaan kotiin vaimonsa luo — vain saadessaan yleisöä ja kättentaputuksia. Hän joi jokaisen tilapäisen tuttavan kanssa ja oli iloinen ja pulppuava ja avomielinen, ja palasi kotiin äreänä ja synkkänä ja lamassa. "Joie de rue, douleur de maison", siinä kirjan ydin.
Luin sitä kahteentoista viime yönä, ja rehellisesti sanoen pelästyin niin etten saanut unta. Minä tiedän että suutut, mutta ihan totta, Gordon rakas, tuossa kirjassa on juuri yksi vivahdus liian paljon totuutta jotta se voisi kokonaan huvittaa minua. En aikonut edes viitata enää tuohon elokuun 20:nnen päivän onnettomaan juttuun — puhuimme sen valmiiksi aikanaan — mutta sinä täysin hyvin tiedät että tarvitset vähän silmälläpitoa. Ja siitä ajatuksesta minä en pidä. Minun pitää saada tuntea ehdotonta luottamusta mieheen, jonka kanssa menen naimisiin. En voisi elää jos minun aina pitäisi levottomana odottaa häntä kotiin.
Lue Numa itse, niin näet naisen näkökannan. En ole kärsivällinen enkä säyseä enkä pitkämielinen millään tavalla ja pelkään hiukan mitä kykenisin tekemään jos minua ärsytettäisiin. Sydämeni pitää olla mukana asiassa, joka on saatava sujumaan ja oi, minä tahtoisin että avioliittomme sujuisi!