Anna anteeksi että kirjoitan sinulle kaiken tämän. En tarkoita että todella luulen sinusta tulevan "katuilon, kotisurun". Minä vain en nukkunut viime yönä, ja tunnen jonkinlaista onttoutta silmien takana.
Jospa tuleva vuosi toisi hyviä neuvoja ja onnea ja tyyneyttä meille molemmille.
Kuten aina
S.
Tammikuun 1 p.
Rakas Judy!
Jotakin kauhean kummallista on tapahtunut, ja totisesti en tiedä tapahtuiko se vai näinkö vain unta. Kerron sinulle alusta asti, ja ajattelen että sinun on paras polttaa tämä kirje, se ei ole oikein sovelias Jervisin silmille.
Muistathan että olen kertonut sinulle Thomas Kehoen tapauksen, hänen, jonka sijoitimme työhön viime kesäkuussa? Hän on perinyt taipumuksia juomiseen molemmin puolin, ja näyttää siltä että häntä lapsena on lihotettu oluella eikä maidolla. Hän tuli John Grier Homeen yhdeksän vuoden iässä, ja on kahdesti, päättäen merkinnöistä Tuomiopäivän Kirjassa, onnistunut saamaan itsensä juovuksiin, kerran oluella, joka oli varastettu joiltakin työmiehiltä, ja kerran (ja perinpohjin) konjakilla. Arvaat minkälaisin epäilyksin sijoitimme hänet pois, mutta me varoitimme perhettä (työteliästä ja raitista maanviljelijäväkeä) ja toivoimme parasta.
Eilen perhe sähkötti että he eivät enää voi pitää häntä. Olisinko hyvä ja lähettäisin hakemaan häntä kuuden junalta? Turnfelt oli asemalla kello 6. Ei mitään poikaa. Lähetin yösähkösanoman, jossa ilmoitin että hän ei ollut saapunut, ja pyysin lähempiä tietoja.
Olin eilen illalla ylhäällä tavallista kauemmin järjestäen laatikoltani ja — jotenkin valmistaen mieltäni kohtaamaan uutta vuotta. Kahdentoista tienoilla äkkiä totesin että oli myöhäinen ja että olin hyvin väsynyt. Olin melkein valmis menemään sänkyyn, kun äkkiä kuulin koputusta päätyovelta. Pistin pääni ikkunasta ja kysyin kuka siellä oli.
"Tommy Kehoe", sanoi hyvin epävarma ääni.