P.S. Java vilustui tulipaloyönä ja potee hammastautia. Se istuu käsi poskella kuin pieni lapsi parka.
Torstaina, Tammikuun 29 p.
Rakas Judy!
Mahtoivat olla kauhean sekavia ne sivut, jotka nakkasin sinulle viime viikolla. Kunnioititko määräystäni ja hävitit kirjeen? En välittäisi niistä koottuun kirjevaihtooni. Minä tiedän että mielentilani on häpeällinen, loukkaava, sopimaton, mutta eihän ihminen todellakaan voi mitään sille miltä tuntuu. Pidetään tavallisesti mieluisana tunteena olla kihloissa, mutta ei se ole mitään verrattuna siihen ihmeelliseen, kahleettomaan, iloiseen, vapaaseen tunteeseen että ei ole kihloissa! Oloni on ollut kauhean epävakaista näinä parina viime kuukautena, ja nyt olen vihdoinkin vakiintunut. Kukaan ei voi odottaa vanhapiikuutta kiitollisempana kuin minä.
Olen ruvennut uskomaan että tulipalomme oli Sallimuksen lähettämä. Se oli lähetetty taivaasta raivaamaan tietä uudelle John Grierille. Olemme jo sukeltautuneet syvälle mökkisuunnitelmiin. Minä suosin harmaata stukkia, Betsy kallistuu tiilikiveen ja Percy tahtoo puolet puuta, puolet kiveä. En tiedä mitä tohtori parkamme harrastaisi; oliivin vihreä taitekattoinen näyttää olevan hänen makunsa.
Kun on kymmenen keittiötä missä harjoitella, eivätkö lapsemme opi keittämään! Olen jo ruvennut etsimään kymmentä kilttiä perheenäitiä johtamaan niitä. Luulen että itse asiassa etsin yhtätoista, jotta saisin Sandylle yhden. Hän tarvitsee vähän äidillisyyttä yhtä pateettisesti kuin kuka tahansa tipusista. Mahtaa olla kauhean masentavaa tulla joka ilta kotiin Mrs. McGur-rkin hoitoon.
Voi kuinka tuo nainen minusta on vastenmielinen! Hän on kohteliaan lujasti sanonut minulle neljä eri kertaa että tohtori nukkuu eikä tahdo tulla häirityksi. En ole vielä nähnyt tohtoria silmilläni, mutta kohteliaisuuteni on juuri loppumaisillaan. Jätän kuitenkin tuomioni huomiseen kello 4, jolloin teen lyhyen, kiihtymättömän puolen tunnin vierailun. Hän itse määräsi ajan, ja jos tuo ihminen taas sanoo että hän nukkuu, sysään hänet lempeästi ja kaadan hänet kumoon (hän on hyvin lihava ja kömpelö), panen jalkani lujasti hänen vatsalleen ja jatkan matkaani kaikessa rauhassa sisään ja ylös. Luellen, entinen autonkuljettaja, kamarineiti ja puutarhuri, on nyt myöskin tottunut sairaanhoitajatar. Olen utelias näkemään miltä hän näyttää valkeassa myssyssä ja esiliinassa.
Posti on juuri tullut ja tuonut kirjeen Mrs. Bretlandilta, joka kertoo kuinka onnelliset he ovat lapsista. Hän on pannut mukaan heidän ensimäisen valokuvansa — kaikki kolme istuvat pienissä vaunuissa, Clifford pitää ylpeänä ohjaksista, ja ponin pään vieressä seisoo kuskipalvelija. Miltä tämä kuuluu kolmelle John Grier Homen entiselle asukkaalle? Kaikki on hyvin lämmittävää kun ajattelen heidän tulevaisuuttaan, mutta hiukan surullista kun muistan heidän isäparkaansa, joka tappoi itsensä työllä noiden kolmen tipusen tähden, jotka tulevat unohtamaan hänet. Bretlandit tekevät parhaansa saadakseen sen aikaan. He ovat mustasukkaisia kaikille ulkoapäin tuleville vaikutuksille ja tahtovat saada pienokaiset kokonaan omikseen. Loppujen lopulta minusta luonnollinen tie on paras — että joka perhe tuottaa itse lapsensa ja hoitaa ne.
Perjantaina.
Minä näin tohtorin tänään. Hän on pateettinen näky, enimmäkseen siteitä. Tavalla tai toisella saimme kaikki väärinkäsityksemme selviämään. Eikö ole kauheata kun kaksi ihmisolentoa, kumpikin varustettuja hyvällä puheenlahjalla, voi onnistua olemaan ilmoittamatta mitään sielullisista tapahtumistaan toisilleen? En ole alun pitäen ymmärtänyt hänen henkistä asennettaan, ja hän ei vieläkään ymmärrä minun. Inhottavaa tuo vaiteliaisuus, jota me pohjoisten seutujen ihmiset kaikin mokomin ponnistelemme säilyttämään! En ymmärrä eikö lopultakin tuo etelämaalainen varaläppä-metoodi ole paras.