En ole elämässäni puhunut hänen kanssaan, mutta me tervehdimme kuin hyvinkin vanhat ystävät. Kannattaa omata silmiinpistävä tukka: hän tunsi minut siinä paikassa. Hyppäsin hänen autonsa portaalle ja sanoin:
"Betsy Kindred, 1910, sinun on nyt tultava orpokotiini ja autettava minua tekemään luetteloa orvoistani."
Ja se hämmästytti häntä siinä määrin, että hän tuli. Hän on täällä neljänä tai viitenä päivänä viikossa tilapäisenä sihteerinä, ja minun täytyy jotenkuten onnistua pidättämään hänet kokonaan. Hän on hyödyllisin ihminen minkä ikinä olen nähnyt. Toivon orpolasten tulevan hänelle sellaiseksi tavaksi ettei hän enää kykene jättämään niitä. Luulen että hän ehkä jää, jos maksamme hänelle kyllin suuren palkan. Hän haluaa elää riippumattomana perheestään, niinkuin me kaikki näinä rappeutumisen aikoina.
Kasvavassa innossani tehdä luetteloa ihmisistä tahtoisin panna tohtorimmekin johonkin sarekkeeseen. Jos Jervis tietää jonkun juorun hänestä, kirjoita se minulle, ole hyvä; mitä pahempi, sitä parempi. Hän kävi eilen puhkaisemassa kynsiajoksen Sammy Spierin peukalosta ja tuli sitten sähkönsiniseen vastaanottohuoneeseeni antamaan ohjeita peukaloitten sitomisessa. Johtajattaren velvollisuudet ovat moninaiset.
Oli juuri tee-aika, joten sivumennen pyysin häntä jäämään, ja hän jäi! Ei saadakseen nauttia minun seurastani — ei toki — vaan koska Jane samalla näyttäytyi kädessään vadillinen paahdetuita sämpylöitä. Hän ei nähtävästi ollut syönyt päiväateriaa, ja päivälliseen oli vielä aikoja. Sämpyläin lomassa (hän söi koko vadillisen) hän katsoi soveliaaksi tutkistella valmistuneisuuttani tähän asemaan. Olinko lukenut biologiaa korkeakoulussa? Kuinka pitkällä olin kemiassa? Mitä tiesin yhteiskuntaopista? Olinko käynyt Hastingsin mallilaitoksessa?
Johon kaikkeen vastasin ystävällisesti ja avoimesti. Sitten otin vapauden itse tehdä kysymyksen tai pari: kysyin vain mitä nuoruuden harjaantumista oli vaadittu, jotta oli muodostunut moinen loogillisuuden, täsmällisyyden, arvokkuuden ja terveen järjen esikuva, jonka näin istuvan edessäni? Hellittämättömän tutkistelun avulla sain irti pari hajanaista tosiseikkaa, mutta kaikki täysin kunniallisia. Miehen vaiteliaisuudesta voisi päättää että perheessä on ollut hirttotapaus. MacRae père oli syntynyt Skotlannissa ja tuli Yhdysvaltoihin ottaakseen haltuunsa oppituolin Johns Hopkinsissa; poika Robin lähetettiin takaisin Auld Reekie'iin kasvatettavaksi. Hänen isoäitinsä oli M'Lachlan Strathlachan'ista (olen varma että se kuulostaa täysin kunnialliselta), ja loma-aikansa hän vietti Ylämaissa metsästäen saksanhirviä.
Sen verran sain selville; sen verran eikä enempää. Kerro minulle, minä pyydän, jokin juoru vihamiehestäni — jokin häväistysjuttu mieluimmin.
Miksi, jos hän kerran on niin kauhean tarmokas ihminen, hän hautaa itsensä tähän etäiseen paikkaan? Luulisi että eteenpäinpyrkivä tiedemies tarvitsisi sairashuoneen toiselle puolellensa ja ruumiinavaushuoneen toiselle. Oletko varma ettei hän ole tehnyt jotakin rikosta ja piileksi lain kättä?
Olen nähtävästi täyttänyt aika määrän paperia kertomatta sinulle paljoakaan. Vive la bagatelle!
Sinun kuten tavallisesti
SALLIE.