P.S. Yksi seikka minua huojentaa. Tohtori MacRae ei itse valitse vaatteitaan vaan jättää sellaiset toisarvoiset pikkuseikat emännöitsijänsä, Mrs. Maggie McGurkin huoleksi.
Taaskin, ja peruuttamattomasti, hyvää yötä!
JOHN GRIER HOME,
Keskiviikkona.
Paras Gordon!
Ruususi ja kirjeesi ilahuttivat minua kokonaisen aamun, ja se oli ensimäinen kerta kun lähentelin iloisuutta sitten helmikuun neljännentoista, jolloin huiskutin hyvästit Worcesterille.
Sanat eivät voi kertoa kuinka painostavan yksitoikkoista laitoselämän jokapäiväinen kiertokulku osaa olla. Ainoa valonpilkahdus koko tässä tympeässä jutussa on se seikka, että Betsy Kindred viettää neljä päivää viikossa luonamme. Betsy ja minä olimme samaan aikaan korkeakoulussa, ja me keksimme silloin tällöin jotakin lystikästä, jolle voi nauraa.
Eilen joimme teetä hirvittävässä vastaanottohuoneessani, kun äkkiä päätimme nousta kapinaan niin suurta tarpeetonta rumuutta vastaan. Kutsuimme sisään kuusi rotevaa ja hävittävää orpoa, tikapuut ja sangollisen kuumaa vettä, ja kahdessa tunnissa olimme saaneet joka jäljenkin tuosta seinäpaperista pois noilta seiniltä. Et voi kuvitella kuinka hauskaa on repiä paperia seiniltä.
Kaksi maalaria on parhaillaan työssä ja kiinnittää seinille parasta mitä kylämme tarjoo, kun taas saksalainen verhoilija polvillaan ottaa mittaa tuoleistani sitsikankaisia irtopäällisiä varten, jotka tulevat kätkemään joka tuuman niiden plyyshipeitteestä.
Älä huoli hermostua. Ei tämä merkitse sitä että aion viettää koko elämäni orpokodissa. Se tarkoittaa vain, että aion valmistaa iloiset tervetuliaiset seuraajalleni. En ole uskaltanut kertoa Judylle, kuinka vastenmielistä tämä kaikki minulle on, sillä en tahdo synkentää Floridan taivasta, mutta kun hän palaa New-Yorkiin, odottaa virallinen eronpyyntöni häntä jo eteisessä.
Kirjoittaisin sinulle pitkän kirjeen kiitolliseksi maksuksi seitsemästä sivustasi; mutta kaksi pikku kultaani tappelee ikkunan alla. Juoksen erottamaan heidät.