Sinua huvittanee kuulla että olen ottanut käytäntöön uuden tavan kuluttaa rahojasi. Me ostamme tästälähin osan kenkiämme ja ruokatavaroitamme ja rohtojamme paikkakunnan myymälöistä, ei aivan yhtä halpaan hintaan kuin tukkukauppiailta, mutta alennuksella sentään, ja kasvatus, jonka siitä saamme, on tuon eroituksen arvoinen. Syy on tämä: olen tehnyt sen huomion että puolet lapsistamme eivät tiedä mitään rahasta eikä sen ostokyvystä. He luulevat että kengät ja ohrajauhot ja punaiset flanellialushameet ja lampaanlihamuhennokset ja siniruutuiset pumpulipuvut leijuvat alas suoraan taivaan sinestä.
Viime viikolla pudotin uuden vihreän dollarin setelin kukkarostani, ja eräs kahdeksanvuotias vekara löysi sen ja kysyi saisiko hän pitää tuon linnunkuvan. (Amerikan kotka keskellä.) Lapsi ei ollut koskaan elämässään nähnyt seteliä! Aloitin tutkimuksen, ja huomasin että tusinoittain tämän laitoksen lapsia ei koskaan ollut ostanut mitään eikä nähnyt kenenkään ostavan mitään. Ja me aiomme lähettää heidät kuusitoistavuotiaina maailmaan, jota kokonaan hallitsee dollarien ja senttien kaupitteleva voima! Voi taivas, ajattelehan sitä! Eivät he joudu viettämään suojattua elämää ikuisesti jonkun toisen valvottavina; heidän on opittava tietämään kuinka saisivat juuri mahdollisimman paljon irti joka pennistä, jonka onnistuvat ansaitsemaan.
Ajattelin asiaa tuon tuostakin kokonaisen yön ajan ja lähdin kylään seuraavana aamuna kello 9. Pidin neuvotteluja seitsemän liikemiehen kanssa; tapasin neljä avointa ja auttavaista, kaksi epäröivää ja yhden kerrassaan typerän. Olen tehnyt sopimuksen näiden neljän kanssa — ruokatavaroita, rihkamaa, kenkiä ja paperikauppatavaraa. Korvaukseksi meidän melko suurista tilauksistamme he rupeavat itse ja panevat puotiapulaisensa opettajiksi lapsilleni, jotka nyt saavat käydä kaupoissa, tarkastaa varastot ja suorittaa omat ostoksensa oikealla rahalla.
Kun nyt esimerkiksi Jane tarvitsee puolallisen sinistä silkkilankaa ja metrin gumminauhaa, tepsuttelee kaksi pientä tyttöä, hopearaha hallussaan, käsi kädessä Mr. Meeker'ille. He valitsevat silkin hyvin huolellisesti ja tarkkaavat kateellisina puotiapulaista, kun tämä mittaa gumminauhaa, ollakseen varmat ettei hän venytä sitä. Sitten he tuovat takaisin kuusi senttiä, saavat kiitokseni ja palaavat riveihinsä kihisten suorituksen riemua.
Eikö se ole pateettista? Tavalliset lapset tietävät kymmenen tai kahdentoista vuoden iässä aivan itsestään niin paljon sellaista mistä meidän pienet hautomakone-kananpoikasemme eivät koskaan ole uneksineetkaan. Mutta minulla on monta suunnitelmaa tekeillä. Antakaa minulle vain aikaa niin saatte nähdä. Jonakin päivänä minä saan esittää noin jotenkin normaaleja vesoja.
MYÖHEMMIN.
Minulla on tyhjä ilta edessäni, joten pakisen vielä hiukan kanssasi.
Muistatko pähkinät, jotka Gordon Hallock lähetti? No niin, olin niin suopea kun kiitin häntä niistä että se yllytti häntä uuteen yritykseen. Hän on nähtävästi mennyt lelukauppaan ja antautunut pidättymättä toimellisen myyjän käsiin. Eilen kaksi rotevaa pikalähettiä laski eteiseemme ison korillisen kalliita turkkieläimiä, jotka on rakennettu rikkaan lasten kulutettaviksi. Eivät ne nyt ihan sellaisia ole, joita minä olisin ostanut, jos olisin saanut tuhlata moisen omaisuuden, mutta vauvojeni mielestä ne ovat hyvin likistettäviä. Tipuseni ottavat nyt mukaan vuoteeseen leijonia ja elefantteja ja karhuja ja kirahveja. En tiedä mikä tulee olemaan niiden sielullinen vaikutus. Luuletko että he kaikki suuriksi tultuansa menevät sirkukseen?
Voi kauhistusta, nyt tulee Miss Snaith vieraisille luokseni!
Hyvästi!
S.