Seurapiirejä koskeva tiedonanto Muuttolintu-uutisista:
"Mr ja Mrs. Kultarintakerttu ovat palanneet matkaltaan Floridasta. On toivottavaa että Mr ja Mrs. Jervis Pendleton palaavat pian."
Meidänkin myöhäisessä Dutchess Countyssamme tuuli tuoksuu vihreältä, se herättää kaipuun ulos ja pois, samoilemaan mäkiä tai polvilleen maahan muokkaamaan multaa. Eikö ole hassua, mitä maanviljelijän vaistoja puhkeava kevät herättää kaupunkilaisimmassakin sielussa.
Olen viettänyt aamuni suunnittelemalla omia pieniä puutarhoja jokaiselle 9 vuotta vanhemmalle lapselle. Suuri perunamaa on tuomittu. Se on ainoa mahdollinen paikka 62:lle yksityispuutarhalle. Se on siksi lähellä että sitä voi pitää silmällä pohjoisikkunoista ja kuitenkin siksi kaukana ettei heidän puuhansa pilaa ylistettyä ruohokenttäämme. Sitäpaitsi on maa hedelmällistä, ja heillä on mahdollisuus onnistua. En tahdo että nuo pienet tipuparat kaapivat maata kaiken kesää eivätkä lopulta löydäkään aarretta. Hyväksi yllykkeeksi aion ilmoittaa että laitos ostaa heidän tuotteensa ja maksaa oikeassa rahassa, vaikka ennustankin että meidät haudataan retiisivuoren alle.
Minä niin tahtoisin kehittää itseluottamusta ja yritteliäisyyttä näissä lapsissa — kaksi sitkeää ominaisuutta, jotka puuttuvat heiltä huomattavassa määrässä (lukuunottamatta Sadie Katea ja paria muuta pahaa). Lapset, joissa on kylliksi sisua ollakseen pahoja, ovat mielestäni hyvin lupaavia, mutta ne jotka ovat hyviä pelkästä hitaudesta, ne juuri ovat toivottomia.
Pari viimeistä päivää olen pääasiassa omistanut paholaisen manaamiseen Naskalista — mielenkiintoinen tehtävä, jos voisin panna siihen kaiken aikani, mutta kun on manattava ulos 107 muuta pientä paholaista, hajaantuu huomioni pahasti.
Kauheinta tässä elämässä on, että mitä ikinä teenkin, kaikki ne muut asiat, joita en tee, mutta joita minun pitäisi tehdä, riippuvat helmoissani. Siitä ei ole epäilystä että Naskalin personallinen paholainen tarvitsee yhden koko ihmisen koko huomion — mieluimmin kahden ihmisen, että he saisivat vuorotella ja levähtää joskus.
Sadie Kate juuri lennätti tänne lastenkamarista uutisen, että eräs vauvoistamme on niellyt purppuraisen kultakalan (Gordonin lahja). Voi siunatkoon, mitä kaikkia onnettomuuksia voi sattua orpokodissa!
KELLO 9 I.P.
Lapseni ovat sängyssä, ja mieleeni juuri juolahti eräs ajatus. Eikö olisi taivaallista jos talvehtimisjärjestelmä vallitsisi ihmisvesojen kesken? Olisi sula nautinto hoitaa orpokotia, jos saisi peittää pikku kullat vuoteeseen lokakuun ensi päivänä ja pitää heidät siinä huhtikuun 22:seen asti.