Olen, kuten aina, ystäväsi
SALLIE.
Huhtikuun 24 p.
Paras Jervis Pendleton!
Tämä on täydennys yölliseen sähkösanomaan, jonka lähetin kymmenen minuuttia sitten. Koska 50 sanaa ei riittänyt antamaan käsitystä mielenliikutuksistani, lisään täten tuhannen.
Niinkuin jo tiedät saadessasi tämän kirjeen, olen erottanut voudin, ja hän on kieltäytynyt eroamasta. Koska hän on puolta pitempi kuin minä, en voi laahata häntä portille ja sulkea ulos. Hän tahtoo johtokunnan puheenjohtajan tiedonannon, joka on väkevällä kielellä konekirjoitettu viralliselle paperille. Siispä, rakas johtokunnan puheenjohtaja, ole hyvä ja toimita hänelle kaikki tämä ensi tilassa.
Tässä seuraava kertomus tapahtumasta:
Koska meillä vielä oli talvikausi tullessani tänne ja maatyöt olivat matalimmassa luoteessaan, olen tähän asti kiinnittänyt vain vähän huomiota Robert Sterryyn, paitsi että pari kertaa olen todennut että hänen sikoläättinsä kaipaavat puhdistusta, mutta tänään kutsuin hänet sisään neuvottelemaan kanssani kevätistutuksista.
Sterry tuli, kuten pyysin, ja istahti kaikessa rauhassa kansliaani hattu päässä. Ehdotin niin tahdikkaasti kuin suinkin mahdollista että hän ottaisi sen päästään — täysin välttämätön pyyntö, koska pieniä orpopoikia juoksi edestakaisin asioilla ja "hattu päästä huoneissa" on ensimäinen sääntömme miespuolisessa käyttäytymisessä.
Sterry noudatti vaatimustani ja terästäytyi vastustamaan mitä ikinä saatoin haluta.
Minä siirryin käsillä olevaan aiheeseen, siihen nimittäin että John Grier Homen ravinto tulevana vuonna on sisältävä vähemmän yksinomaisesti perunoita kuin tähän saakka. Johon voutimme murisi Hon. Cyrus Wykoffin tapaan, sillä erotuksella vain että se oli vähemmän eteeristä ja sivistynyttä murinaa kuin mitä eräs johtokunnan jäsen sallii itselleen. Minä luettelin maissia ja papuja ja sipulia ja herneitä ja tomaatteja ja juurikkaita ja porkkanoita ja lanttuja haluttavina vastikkeina.