Sterry huomautti että jos perunat ja kaalit kelpaavat hänelle, hän arvasi että ne kelpaavat myös vaivaishoito-lapsille.
Minä jatkoin järkähtämättömänä että kahden tynnyrinalan suuruinen perunamaa on käännettävä ja höystettävä ja jaettava kuuteenkymmeneen yksityispuutarhaan ja että pojat saavat auttaa työssä.
Silloin Sterry räjähti. Kahden tynnyrinalan perunamaa oli koko tilan hedelmällisin ja arvokkain maakappale. Hän arvasi että jos aioin silpoa sen leikkipuutarhoiksi, joissa lapset saivat tuhertaa, niin tulisin riivattu vieköön kuulemaan kunniani johtokunnalta. Tuo pelto oli sopiva perunamaaksi, perunoita se oli aina kasvanut ja tulisi edelleen kasvamaan niin kauan kuin hänellä oli mitään sanomista siihen asiaan.
"Teillä ei ole siihen mitään sanomista", vastasin ystävällisesti. "Minä olen päättänyt että tuo kahden tynnyrinalan pelto on paras paikka lasten puutarhoiksi, ja te ja perunat saatte väistyä."
Silloin hänessä puhkesi talonpoikaisen vihan myrsky, ja hän sanoi että hänet saa hirttää jos hän antaa noiden riivattujen kaupunkilaisvekarain sekaantua työhönsä.
Minä selitin — hyvin tyvenesti ollakseni punatukkainen henkilö jolla on irlantilaiset esi-isät — että tämän paikan tarkoituksena oli yksinomaan näiden lasten etu, että lapset eivät ole täällä käytettävinä paikan hyväksi; mitä viisautta hän ei tajunnut, vaikka hienolla kaupunkilaiskielelläni olikin lievästi hillitsevä vaikutus. Lisäsin että vaadin voudilta taitoa ja kärsivällisyyttä opettamaan pojille puutarhan hoitoa ja yksinkertaisia ulkotöitä; että tarvitsin miestä, jolla oli laaja myötätunto ja jonka esimerkki vaikuttaisi innostavasti noihin kaupungin katujen lapsiin.
Sterry, joka käveli edestakaisin kuin vangittu murmelieläin, puhkesi sanatulvaan viheliäisistä sunnuntaikoulu-käsityksistä, ja — ylimenon kautta, jota minä en tajunnut — siirtyi puhumaan naisten äänioikeudesta yleensä. Ymmärsin että hän ei suosi tuota liikettä. Annoin hänen todistella itsensä tyveneksi, ojensin hänelle sitten pankkiosoituksen palkannostoa varten ja käskin hänen jättämään voudin asunnon ennen puoltapäivää ensi keskiviikkona.
Sterry sanoo että hän on riivattu, jos lähtee. (Suo anteeksi nuo monet riivatut. Se on tuon olennon ainoa laatusana.) Hänet on pestannut tähän laitokseen johtokunnan puheenjohtaja, ja hän ei lähde talosta ennenkuin johtokunnan puheenjohtaja käskee häntä lähtemään. Minä en usko Sterry-paran todenneen että hänen tulonsa jälkeen on uusi puheenjohtaja noussut valtaistuimelle.
Alors tiedät koko jutun. Minä en uhkaa mitään, mutta Sterry tai McBride — tehkää valintanne, hyvä herra.
Aion myöskin kirjoittaa Massachusettsin Maanviljelysopiston johtajalle Amherstiin ja pyytää häntä suosittelemaan hyvää, käytännöllistä voutia, jolla on kiltti, kykenevä, iloinen vaimo ja joka ottaisi kokonaan huolekseen meidän vaatimattomat 17 tynnyrinalaamme — miestä, joka on oikea henkilö johtamaan meidän poikiamme.