Moittivana sinun
SALLIE MCBRIDE.
P.S. Meillä on täällä eräs lapsi, jonka isä on lynchattu. On sekin kirpeä kohta ihmisen historiassa!
Tiistaina.
Rakkakin Judy!
Mitä on meidän tehtävä? Mamie Prout ei pidä luumuista. Tuollainen vastenmielisyys halpaa ja terveellistä ravintoainetta kohtaan on pelkkää kuvittelua, jota ei saisi suvaita hyvinhoidetun laitoksen asukkien kesken. Mamie on saatava pitämään luumuista. Niin sanoo kieliopin opettajamme, joka viettää päivällistunnin kanssamme ja pitää silmällä hoidokkiemme moraalia. Yhden tienoissa tänään hän marssitti Mamien kansliaani syytettynä siitä että tämä oli kieltäytynyt, ehdottomasti kieltäytynyt avaamasta suutansa ja panemasta luumua sisään. Lapsi istutettiin tuolille odottamaan rangaistusta minulta.
Nyt, niinkuin tiedät, minä en pidä banaaneista, ja olisi kauhean inhottavaa jos minut pakotettaisiin nielemään niitä. Minkätähden siis pakottaisin Mamie Proutia nielemään luumuja?
Koettaessani keksiä ratkaisua, joka näyttäisi ylläpitävän Miss Kellerin auktoriteettia, mutta samalla jättäisi takaportin Mamielle, minut kutsuttiin puhelimeen.
"Istu siinä kunnes tulen takaisin", sanoin minä, lähdin pois ja suljin oven.
Puhelimessa oli ystävällinen rouva, joka tahtoi viedä minut autollaan erään komitean kokoukseen. En ole vielä kertonut sinulle, että olen koettanut herättää paikkakunnalla mielenkiintoa meidän hyväksemme. Rikkaat tyhjäntoimittajat, jotka omistavat maatiloja ympäristössä, alkavat nyt lappautua pois kaupungista, ja koetan saada heidät apajaani ennenkuin liian monet puutarhajuhlat ja tenniskisat ovat vallanneet heidän mielensä kokonaan. Heistä ei koskaan ole ollut vähintäkään hyötyä laitokselle, ja minusta on jo aika herättää heitä toteamaan läheisyytemme.
Kun palasin teenjuonnin aikaan, väijyi minua eteisessä tohtori MacRae, joka pyysi eräitä tilastollisia tietoja kansliastamme. Avasin oven, ja siinä istui Mamie Prout tarkalleen samassa paikassa minne hänet oli jätetty neljä tuntia sitten.