En ole koskaan tuntenut teidän vertaisianne etanoita. Olette vasta juuri ehtineet Washingtoniin, ja täällä minä olen jo päiviä sitten pakannut matkalaukkuni, valmiina viettämään nuorentavan loppuviikon chez vous. Pitäkää nyt jo kiirettä! Olen riutunut tässä laitos-ilmakehässä niin kauan kuin ihmisen on mahdollista. Minä läähätän ja kuolen jollen saa vaihdosta.
Tukehtumisen partaalla teidän S. McB.
P.S. Pistäkää kortti Gordon Hallockille ja ilmoittakaa että olette siellä. Hän ihastuu saadessaan asettaa pääkaupungin ja itsensä käytettäviksenne. Minä tiedän että Jervis ei pidä hänestä, mutta Jervisin pitäisi voittaa perusteeton vastenmielisyytensä poliitikkoja kohtaan. Kuka tietää? Minä itse voin jonakin päivänä joutua keskelle politiikkaa.
Rakas Judy!
Saamme vastaanottaa mitä hämmästyttävimpiä lahjoja ystäviltämme ja hyväntekijöiltämme. Kuule tätä. Viime viikolla M. Wilton J. Leverett (kirjoitan suoraan hänen kortistaan) sattui autollaan ajamaan rikkinäisen pullon yli porttimme edustalla ja tuli katsomaan laitosta sillä aikaa kun hänen ajajansa korjasi pyörän. Betsy oli hänen oppaanaan. Hän innostui älykkäästi kaikesta näkemästään, varsinkin uusista leireistämme. Se on nähtävyys joka menee miehiin. Hän lopetti riisumalla päällystakkinsa ja pelaamalla jalkapalloa kahden intiaaniheimon kanssa. Puolentoista tunnin päästä hän äkkiä katsoi kelloansa, pyysi lasin vettä ja kumarsi hyvästiksi.
Olimme kokonaan unohtaneet kohtauksen tähän iltaan saakka, jolloin pikalähetti hilasi ovellemme lahjan John Grier Homelle Wilton J. Leverettin kemiallisesta laboratoriosta. Se oli tynnyri — tai ainakin iso nelikko — täynnä vihreätä suopaa!
Kerroinko sinulle että puutarhamme siemenet tulivat Washingtonista? Kohtelias lahja Gordon Hallockilta ja Yhdysvaltain Hallitukselta. Esimerkkinä siitä mitä entinen järjestelmä ei tehnyt, mainittakoon että Martin Schladerwitz, joka on viettänyt kolme vuotta tässä vale-maatalossa, ei parempaa tietänyt kuin että kaivoi kaksi jalkaa syvän kuopan ja hautasi salaatinsiemenensä siihen!
Oi, et voi kuvitella kuinka äärettömän monella alalla me tarvitsemme uudistusta, vaikka tietysti sinä jos kukaan voit sitä kuvitella. Vähitellen saan silmäni selkoselälleen, ja asiat, jotka minusta alussa näyttivät vain hullunkurisilta, nyt — oi hyvänen aika! Harhaluulot poistuvat. Kaikki hullunkurinen, joka tulee esiin, näyttää sulkevan sisäänsä pienen murhenäytelmän.
Juuri nyt kiinnitämme hyvin tarkkaa huomiota tapoihimme — ei orpokoti-tapoihin, vaan tanssikoulu-tapoihin. Suhtautumisessamme maailmaan ei tule olemaan mitään Uriah Heep'imäistä. Pikku tytöt niijaavat kun antavat kättä, ja pojat ottavat lakin päästä ja nousevat, kun joku naishenkilö seisoo, ja nostavat tuoleja pöytään. (Tommy Woolsey lykkäsi Sadie Katen eilen soppalautasen ääreen, hilpeydeksi kaikille katsojille paitsi Sadie Katelle, joka on itsenäinen nuori nainen eikä välitä miesväen turhista huomaavaisuuksista.) Alussa poikia halutti virnailla, mutta huomattuaan kuinka kohtelias on heidän sankarinsa Percy de Forest Witherspoon, he oivaltavat asemansa kuin pikku gentlemannit.
Naskali on vierailulla tänä aamuna. Viime puolen tunnin ajan, jolloin minä olen ahkerasti riipaissut kirjettä sinulle, on hän ollut majoitettuna ikkunakomeroon askarrellen hiljaa ja tuhottomasti värikynillään. Betsy, en passant, juuri pisti suukon hänen nenälleen. "Hyi hitto", sanoi Naskali, sävähti ruusunpunaiseksi ja pyyhkäisi hyväilyn pois osoittaen hienoa miehekästä välinpitämättömyyttä. Mutta minä huomaan että hän on palannut punavihreään maisemamaalaukseensa koroitetuin innoin ja yritellen viheltää. Me onnistumme vielä voittamaan tuon nuoren miehen sisun.