P.S. Eräs siunattu ihminen tuli tänne tänä aamuna ja sanoi tahtovansa ottaa lapsen kesäksi — sairaimman, heikoimman, tarvitsevimman mitä voin antaa hänelle. Hän oli juuri kadottanut miehensä ja tarvitsi vaikean tehtävän. Eikö se ole oikein todella liikuttavaa?
Lauantai-iltapäivänä.
Rakas Judy ja Jervis!
Veli Jimmie (kovin meissä on alkusointua!), monien kerjuukirjeitteni kannustamana, on vihdoinkin lähettänyt meille lahjan, mutta hän on itse valinnut sen.
Meillä on apina! Sen nimi on Java.
Lapset eivät enää kuule koulukellon soittoa. Sinä päivänä kun tuo otus tuli, marssi koko tämä laitos rivissä sen ohi ja puristi sen tassua. Sing parka on aivan poissa pelistä. Minun täytyy maksaa jos tahdon saada sen pestyksi.
Sadie Kate on kehittymässä yksityissihteerikseni. Minä panen hänet kirjoittamaan kiitoskirjeet orpokodin puolesta, ja hänen kirjallinen tyylinsä tapailee runsasta voittoa hyväntekijöiltämme. Hän joka kerta pyytää uutta lahjaa. Olen tähän asti uskonut että Kilcoynen perhe polveutuu Irlannin villistä lännestä, mutta alan nyt epäillä että heidän lähteensä oli lähempänä Blarney Castlea. Panen mukaan jäljennöksen kirjeestä, jonka hän lähetti Jimmielle, että itse voit nähdä kuinka suostutteleva kynä tällä nuorella ihmisellä on. Uskon ettei se ainakaan tässä tapauksessa tuota hänen ehdottamaansa hedelmää.
Rakas Mr Jimie!
Paljon kiitoksia siitä kiltistä apinasta jonka annoitte. Sen nimi on java koska se on lämmin saari meres se syntyi siinä korkeella pesäs niikuin lintu mutta suuremmas sano tohtori.
Ensi päivä kun se tuli niin joka poika ja tyttö puristi sen kättä ja sano päivää java sen käsi tuntu mukavalta se saa istua olkapäällä ja panna kädet kaulan jos tahtoo. Se pitää sukkelaa ääntä niinkuin kirois ja suuttu kun sitä vetää hännästä.