"Olen kuullut, että se on niin", sanoi Patty kohteliaasti, "ja yleensä se on sangen hyvä sääntö. Mutta katsokaahan näiden seinäpaperien väriä. Ne ovat herneen vihreät. Teillähän on ollut kylliksi tekemistä seinäpaperien kanssa, herra Peters, tietääksenne, että nämä ovat aivan mahdottomat, varsinkin kun meidän ikkuna- ja seinäverhomme ovat punaiset."
Peters'in katse oli kiintynyt astiakaappiin, josta ovi oli poissa. "Oletteko Te se nuori neiti", kysyi hän töykeästi, "joka pyysi minulta tätä ovea otettavaksi pois saranoiltaan?"
"En", sanoi Patty; "Se on varmaankin ollut minun huonetoverini. Se oli hyvin raskas", jatkoi hän valittaen, "ja meillä oli jokseenkin paljon puuhaa ennenkuin saimme sen alas, mutta me käsitimme luonnollisesti, että Teillä oli hirveästi työtä, eikä se oikeastaan ollut Teidän vikanne. Sitä varten minä tarvitsin ruuvitalttaa" lisäsi hän. "Olen pahoillani, etten tuonut sitä paikoilleen eilisiltana, mutta minä olin hyvin väsynyt ja sitten minä unohdin."
Peters vain murisi itsekseen. Hän tarkasteli nurkkakaappia, joka riippui seinällä. "Ettekö tiedä, että on vastoin sääntöjä lyödä nauloja rappaukseen?" kysyi hän ankarasti.
"Eivät ne ole nauloja", huomautti Patty. "Ne ovat koukkuja. Minä muistin, että Te ette pitäneet rei'istä ja panin senvuoksi ainoastaan kaksi, vaikka pelkään pahoin, että vähintäinkin kolme on välttämätöntä. Mitä ajattelette, herra Peters? Eikö se näytä lujalta?"
Peters ravisti sitä. "Se on tarpeeksi luja", sanoi hän äreästi. Kääntyessään hänen silmänsä kiintyivät pöytään Priscillan makuuhuoneessa. "Onko tuo tuolla kaasukamiina?" kysyi hän.
Patty kohautti olkapäitään. "Olkaa varovainen, herra Peters! Älkää menkö lähelle sitä kirjakaappia. Se on juuri maalattu."
Peters hypähti syrjään ja jäi seisomaan hajasäärin toinen jalka toisella, toinen toisella askelkivellä, jotka eivät olleet aivan lähellä toisiaan. Yksinpä ovenvartijankin on vaikea näyttää arvokkaalta tällaisessa asennossa ja sill'aikaa kun hän siinä kokoili hajanaisia vaikutelmiaan, harhaili Pattyn katse ikävöiden ympäri huonetta ikäänkuin löytääkseen jonkun, joka olisi voinut hänen kanssaan iloita tästä hullunkurisesta näytelmästä. Patty tunsi kuitenkin, että vaitiolo alkoi käydä uhkaavaksi ja hän kiiruhti sitä keskeyttämään:
"Siinä on jokin vika tuossa kaminassa; se ei tahdo ensinkään palaa. Pelkään, ettemme panneet sitä kokoon aivan oikein. Te varmaankin voisitte helposti huomata, mikä sitä vaivaa, herra Peters." Ja hän hymyili makeasti. "Ettekö tahtoisi katsoa sitä?"
Peters murisi taas itsekseen; mutta hän lähestyi samassa kaminaa.