Tuo vanha mies parka, peruukki toisella korvallaan, tyrkättiin muitta mutkitta näyttämölle, missä hän riehui ja vannoi, ettei hän koskaan antaisi anteeksi kiittämättömälle tyttärelleen ja teki sen niin luonnollisella tavalla, etteivät katsojat ehtineet ajattelemaan, miten hän oli saanut sen selville. Nuo karkurit palasivat sitten oikeaan aikaan notarion luota, lepyttivät vanhan miehen vihan, saivat isällisen siunauksen ja esirippu laski perheonnen ylitse, joka oli suuresti miellyttänyt katsomossa olevia ensikurssilaisia.
Patty ryömi esiin parvekkeen alta ja lankesi polvilleen Georgien eteen.
Lord Bromley nosti hänet ylös. "Viis siitä, Patty. Katsojat eivät huomanneet kerrassaan mitään. Ja muutenkin se oli paras niin. Minun viikseni eivät näet olisi kestäneet kuin korkeintaan kaksi minuuttia kauvemmin."
He kuulivat jonkun sanovan eturivissä: "Mikä Georgie Merrilesillä on vikana?" ja sadat äänet vastasivat. "Hän on aivan erinomainen"!
"Kuka on aivan erinomainen?"
"G-e-o-r-g-i-e M-e-r-r-i-l-e-s."
"Mikä näytelijöillä on vikana?"
"He ovat aivan ensiluokkaisia."
Näyttämön ovi lensi auki ja sisään syöksyi onnittelevia ystäviä, jotka kokonaan piirittivät näyttelijät ja komitean. "Se on paras näytelmä, minkä olemme nähneet koko koulussa olomme aikana. 'Nahkiaiset' ovat aivan hulluja ihastuksesta." "Lord Bromley, Teidän huoneenne on oleva kukkia täynnä kuukauden ajan." "Patty", huusi ylijuhlamenojenohjaaja toisten päitten yli, "salli minun onnitella sinua. Minä olin aivan huoneen perällä enkä kuullut mitään muuta kuin: 'melun'. Se kuulosti hienolta!"
"Patty, mitä ihmeessä sinä teit?"