"Minä kyllä panen itse pukuni kiinni; ei sinun tarvitse odottaa", sanoi Patty kääntämättä silmiään akkunasta.
"Piispa Copeley saarnaa tänään ja hän on sellainen hauska vanha ukko; katso vaan, ettet myöhästy."
Patty nosti hiukan leukaansa ja kohautti olkapäitään.
"Etkö aio mennä kappeliin?"
Patty käänsi katseensa pois akkunasta ja katsoi kuin rukoillen Priscillaan. "On niin ihana ilma", sanoi hän, "että viettäisin päiväni paljon mieluummin ulkona; olen varma, että se olisi paljon parempi minun henkiselle hyvinvoinnilleni."
"Ei nyt ole kysymys henkisestä hyvinvoinnista, vaan suorastaan poisjäämisestä. Sinä olet jo ollut kaksi ylimääräistä kertaa poissa tässä kuussa. Mitä aiot vastata Itsehallintokomitealle, kun se pyytää sinulta selitystä?"
"Sitten kun aika tulee", naurahti Patty, "keksin minä kyllä jonkun uuden selityksen, joka ihastuttaa komiteaa."
"Sinun pitäisi hävetä kiertäessäsi sillä tavalla sääntöjä."
"Missä on sitten elämisen nautinto, jos tekee itsensä kaikellaisten pikkumaisten sääntöjen orjaksi?" kysyi Patty raukeasti.
"Minä en käsitä, mikä oikeus sinulla on elää sääntöjen ulkopuolella enemmän kuin meillä muillakaan."